Kategoria: Henkilökuvat

Hermanniuutisia!

Nuorisoseuratyön tueksi perustettiin vuonna 1954 Suomen Nuorison Tuki ‐säätiö, joka vuodesta 1966 alkaen myönsi ”rajoitetun määrän erityisiä Hermannin ja Hermanskan arvonimiä”. Arvonimen alkuperä pohjautuu Helsingin kaupungissa Hermannin kaupunginosassa 1900‐luvun alussa toimineeseen nuorisoseuraan, jonka puheenjohtajalla Aleksanteri Salavalla oli tapana päättää keskustelut lausumaan: ”Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!”

Helena ja Keijo Myllylä vastaanottivat Hermannin ja Hermanskan arvonimen 10.1.2018

Helena Myllylä on pitkän linjan nuorisoseuralainen. Hän on liittynyt Kuusan nuorisoseuraan v. 1992 ja ollut koko ajan aktiivisesti mukana nuorisoseuran ja sen alaisuudessa toimivan Kanavateatterin erilaisissa tehtävissä. Hän on nuorisoseuran ”grand old lady”, joka tietää ja hallitsee nuorisoseuramme asiat kokonaisvaltaisesti.

Yhdistyksemme rahastonhoitajana hän on hyvin perillä mm. rahavirroista ja hänen asiantuntemustaan on totuttu käyttämään aina, kun mietitään hankintoja ja uudistuksia, eli ”onko meillä tähän varaa”. Hänen sydäntään lähellä on nuorisoseurantalon ja sen pihaympäristön huoltaminen ja ylläpito. Hänellä on ideoita ja voimaa ideoiden ja uudistusten toteuttamiseen.

Erityisesti nuorisoseurantalon siisteys ja koristelu, esteettisyys eri näytelmien ja vuodenaikojen mukaisesti on meillä useimmiten Helenan käsialaa. Kanavateatterin näytelmien markkinoinnissa hän on ollut jo vuosia yksi innokkaimmista uusien markkinointikeinojen ideoija ja toteuttaja. Helena on aina iloinen ja ystävällinen ja innostaa omalla esimerkillään muitakin toimintaan.

Keijo Myllylä on pitkän linjan nuorisoseuralainen. Hän on liittynyt Kuusan nuorisoseuraan v. 1992 ja ollut koko ajan aktiivisesti mukana nuorisoseuran ja sen alaisuudessa toimivan Kanavateatterin erilaisissa tehtävissä. Hän on mm. näytellyt yli kahdenkymmenen vuoden ajan lukuisissa eri näytelmissä, rakentanut lavasteita, jakanut mainoksia, ollut lipun myynnissä sekä liikenteen ohjauksessa. Hän on ollut useita vuosia Kuusan nuorisoseuran teatterivastaava, joka esim. tekee näyttelijä- ja ohjaajasopimukset ja tekee pohjatyötä uusien näytelmien lupa-asioiden hoitamiseksi.

Hänen sydäntään lähellä on nuorisoseurantalon ja sen pihaympäristön huoltaminen ja ylläpito. Uusia ideoita nuorisoseurantalon ja pihaympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi Keijo on kirjannut mm. ”We have a Dream” -listaan.

Unelmia on toteutettu ja toteutetaan raha- ja voimavarojen mukaan. Nuorisoseura-aate on hänelle tärkeä; ”Muistetaan juuremme”, on yksi hänen lausahduksistaan. Keijo on toiminut Kuusan nuorisoseuran varapuheenjohtajana 2000-luvulla ja useita vuosia eri jaksoissa nuorisoseuran johtokunnassa, jossa hän on tälläkin hetkellä.

Erkki Kauppinen 1948 – 2017

Kuusan Nuorisoseura ry:n puuhamies ja pitkäaikainen puheenjohtaja, Kanavateatterin perustaja, ohjaaja, näyttelijä ja Kattasora Oy:n sekä Laukaan Tupaswilla Oy:n yrittäjä Erkki Kauppinen on poissa.  Hän kuoli vaikean sairauden uuvuttamana.

Erkki ”Eki” Kauppinen ehti toimia vuosia Kuusan Nuorisoseurassa ennen kuin hänet valittiin yhdistyksen johtoon 1990-luvun alussa.  Hän toi vahvasti julki mietteitään toiminnan kehittämisestä sillä seurauksella, että toimeliaan miehen visiot yhdistyksen tulevaisuudesta vakuuttivat kyläläiset.  Ekin puheenjohtajuus alkoi aikana, jolloin pitkään lamassa olleen yhdistyksen toiminnassa näkyi selviä piristymisen merkkejä.  Nuorisoseurantaloa oli alettu kunnostaa ja seuran alkuvuosikymmeniä toiminnan tukipilarina ollut näytelmätoiminta alkoi taas nostaa päätään.  Siitä hyvänä esimerkkinä oli Suomen Nuorisoseurojen liiton näytelmäkatselmuksessa vuonna 1987, Erkki Kauppisen ohjaamalla näytelmällä Ystäväni lohikäärme, voitettu Esko-patsas.  Tämän voiton innoittamana haaveet omasta kesäteatterista nousivat Kuusassa. Kun sitten vuonna 1990 Keiteleen Kanavan työmaalla ruopattiin tuhansia kuutioita maa-ainesta, keksi Kauppinen, että niillä voidaan maisemoida teatterialue Kuusan Nuorisoseurantalon läheisyyteen. Ja kun lupa maa-ainesten käyttöön saatiin kanavatyömaan rakennuspäälliköltä, oli oman kesäteatterin rakentaminen alkanut.  Ensi-iltaa vietettiin kesällä 1994 ja ensimmäisen näytelmän, Emma elvyttää, ohjasi tietenkin Erkki Kauppinen. Hänen oma näytelmäharrastuksensa oli alkanut jo 1970-luvulla Laukaan teatterissa ja hän koulutti itseään myöhemmin sekä näyttelijänä että ohjaajana.  Sittemmin Erkki Kauppinen ohjasi lukuisia näytelmiä Kanavateatterin sisä- ja ulkonäyttämölle.

Samaan aikaan, kun Eki ohjasi vasta perustettuun Kanavateatteriin näytelmiä, oli hän toisaalla organisoimassa myös nuorisoseurantalon remontointia muiden johtokunnan jäsenten kanssa.   Päivät sora-alan yrittäjän olivat pitkiä ja monta kertaa ohjaaja kaartoi teatterin pihalle näytelmäharjoituksiin illansuussa sorarekalla suoraan työpäivän päätteeksi.   Mutta koskaan ei muille tullut sellaista oloa, että hänellä olisi kiire jonnekin.  Asiat vaan etenivät suunnitelmien mukaan ja valmistuivat ajoissa yksi kerrallaan.  Ja kun yksi unelma oli purkissa, oli seuraavan vuoro.  Kanavateatterin toiminta laajeni ja se on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Keski-Suomen suosituimmista kesäteattereista ja se on edelleen Kuusan Nuorisoseuran toiminnan rahoituksen kannalta tärkein lenkki.

Erkillä oli harvinainen kyky löytää ympärilleen yrityksiinsä, seuran talkootoimintaan, näytelmien rooleihin ja yhdistyksen johtokuntaan oikeat ihmiset.  Hänen ihmistuntemuksensa ja ihmissuhdeverkostonsa oli tässä suhteessa ainutlaatuinen.  Pitkiä puheita ei tarvittu.   Hänen oma intonsa tarttui helposti myös muihin ihmisiin.   ”No pitäähän sitä mennä, kun Kauppisen Eki pyytää.”  Ja kun ihmiset ovat asiasta innostuneita, niin tuloksiakin syntyy.  Omalta kohdaltani muistan aina, kun eräänä joulukuun päivänä vuonna 1998 Eki tuli pitämääni Laukaan Kirjakauppaan ja totesi ovelta, että ”täällähän se Unto Mononen myy kirjoja.”  Muuta ei tarvittu. Olin samalla lupautunut seuraavan kesän näytelmään kyseiseen rooliin.

Kun Erkki Kauppinen jäi pois Kuusan Nuorisoseuran ja Kanavateatterin toiminnasta, hän suuntasi energiansa oman perinnekylänsä, Laukaan Tupaswillan, rakentamiseen yhdessä poikansa Juhanin kanssa.  Lammen rannalle Kuusaaseen nousi suuria hirsirakennuksia yksi kerrallaan; oli päärakennus, juhlatalo, mahtisavusauna, aitat ja pian näiden rakennusten ympäristössä erilaiset teematapahtumat täyttivät tienoon.  Idearikkaalle miehelle tämä oli taas yhden suuren unelman täyttymys. Ja samaan aikaan hän ehti olemaan mukana myös lastensa elämässä. Tukien ja auttaen erilaisissa remontti- ja rakennusprojekteissa.  Perhe oli Ekille kaikki kaikessa ja vaimonsa Eevan kanssa he ehtivät toimia yhdessä myös nuorisoseurassa sekä isännöidä ja emännöidä Tupaswillassa kymmeniä ja taas kymmeniä juhlatilaisuuksia.

Eki sai iloita myös pappana olosta kolmelle lapsenlapselle. Tämä rooli oli hänelle tärkein kaikista. Ekin unelmat elävät edelleen perheen ja lukuisten ystävien tehdessä kaikkensa, että ne vielä toteutuisivat.

Kuusan Nuorisoseuran ja Kanavateatterin kaikki jäsenet, näyttelijät sekä muut toimijat muistavat Erkkiä lämmöllä ja lähettävät samalla surunvalittelut Erkki Kauppisen omaisille.

 

Timo Luokomaa

Kirjoittaja on Kuusan Nuorisoseuran entinen rahastonhoitaja ja Kanavateatterin pitkäaikainen näyttelijä.

 

Myllylän perheelle Laukaan kulttuuripalkinto

Laukaan kunta palkitsi Kanavateatterin tukipilareina toimivat Myllylän perheen vuosittain myönnetyllä Laukaan kulttuuripalkinnolla. Kanavateatteri onnittelee perhettä tästä huikeasta tunnustuksesta! Lue asiasta lisää oheisesta Laukaa-Konnevesi -lehden artikkelista.

Kanavateatteri pokkasi samaisen palkinnon vuonna 2002. Kuusan nuorisoseuralle yhdessä Erkki Kauppisen kanssa palkinto myönnettiin 1988. Kulttuuripalkinto on myönnetty vuodesta 1985.

  • 1985 Harri Tapper
  • 1986 Taimi Kananen ja Siiri-Elisa Nieminen
  • 1987 Airi Kiilavuori ja Luupäät ry.
  • 1988 Erkki Kauppinen ja Kuusaan nuorisoseura ry.
  • 1989 Vehniän demokraattinen yhdistys ry.
  • 1990 Eino Kautto
  • 1991 Savion kesägalleria
  • 1992 Puustellin työkylä
  • 1993 Laukaan teatteri
  • 1994 Musiikkikoulu Rauhala
  • 1995 Lapsikuoro Satakielet ja sen johtaja Päivi Rytkönen
  • 1996 Vojciech Toklowicz
  • 1997 Laukaan kyläkirjat
  • 1998 Pentti Varkila
  • 1999 Eila Hammarén ja Martti Nikamaa
  • 2000 Wanhan Laukaan kotiseutuyhdistys
  • 2001 Laukaan mieslaulajat
  • 2002 Kuusaan Kanavateatteri
  • 2003 Martti Muurikainen
  • 2004 Liisa Valtonen
  • 2005 Sari Puttonen
  • 2006 Laukaan Lyömäsoitin festival
  • 2007 Laukaan Säästöpankin kulttuurisäätiö ja Solveig Hiltunen
  • 2008 VAU ! -teatteri
  • 2009 Jarmo Inkinen
  • 2010 Timo Luokomaa
  • 2011 Päivi Hammarén Jokela ja Lauri Jokela
  • 2012 Esa Ojajärvi
  • 2013 Kari Lamberg
  • 2014 Pirjo Vuorenpää ja Juha Niemistö
  • 2015 Ikonen Aili ja Toivo

Henkilökuva: Taru Eskonen-Myllylä

Taru näytelmästä Eikä yksikään pelastunut (2014)

Kanavateatterin luottonaisnäyttelijän taru sai alkunsa 15 vuotta sitten kun hullu hullua yllytti. Nuori Taru tyttönen uskaltautui yhdessä kaverinsa kanssa Päivi Hammaren-Jokelan nuorten ryhmään mukaan. Teatterin tekeminen imaisi mukaansa kertalaakista. Pian nuorisoryhmä vaihtui Kanavateatterin lavaan ja pikkutyttöjen tennarit koko ajan suurempiin ja suurempiin saappaisiin. Eikä ihme. Taru Eskonen-Myllylällä on valovoimainen kyky ottaa lava haltuun ja vangita katsoja mukaan tarinaansa.

Rakastettavat roolihahmot

Vuosien saatossa Tarua on nähty Kanavateatterissa useissa eri näytelmissä, pienissä ja isoissa rooleissa. Kulissipaino tai pääjehu, niin näyttelijätär tekee aina työnsä taitavasti ja paneutuen. Tarulle kaikki roolit tuntuvatkin olevan merkittäviä, ja hän kertoo rakastuvansa aina työstössä olevaan hahmoon.
Muutama työ on kuitenkin jäänyt mieleen ja sydämeen erityisinä. Kivenpyörittäjän kylästä Meeri Oinosen rooli, jossa Taru kuvailee päässeensä ylittämään itsensä näyttelijänä ja oppineensa jopa jotain uutta myös omasta elämästään. Elämää, ei sen enempää. Sitähän teatteri on! Joillekin vain himpun verran enemmän. Ei ole tuulesta temmattua Kanavateatterin slogan: tunteita täynnä. Tarun elämä kietoutui tiukasti Kanavateatteriin myllyyn kun kesällä 2005 Kauppisen Ekin ohjaamassa Kuismassa ja Helinässä Taru tapasi Tapion. Syksyn farssi ”Juokse lempesi edestä” sinetöi alkaneen ystävyyden romanssiksi kun pari esitti lavalla avioparia. Syksyllä 2010 tanssittiinkin sitten Tarun ja Tapion häitä kun ensin oli kesällä 2006 valssattu Kanavateatterin lavalla Akselin ja Elinan tahtiin.

Tarkka ja vaativa tekijä

Ohjaajat pitävät Tarua luotettavana ja oma-aloitteisena näyttelijänä, joka sukeltaa rooliensa mielenmaisemaan huolellisesti. Näyttelijä, joka ottaa vastaan ohjeita ja nostaa esiin kysymyksiä kun kaipaa ohjausta on jokaisen ohjaajan mielestä antoisa työstettävä. Tässä ehkä syy, että Eskonen-Myllylää nähdään merkittävissä rooleissa teoksesta ja ohjaajasta riippumatta.

Ohjaaja Antti Viitamäki kertoo luottonäyttelijästään: ” Vuosien varrella on ollut ilo seurata, miten luottamus omiin kykyihin on kasvanut entisestään. Kokemuksen karttuminen näkyy hänen näyttelijäntyössään parhaalla mahdollisella tavalla: hänestä paistaa varmuus, rentous sekä oikeassa suhteessa nöyryys ja ammattiylpeys”.

Kesän 2017 suurteoksen ohjannut Kirsi Sulonen nostaa esille hektisten aikataulujen kannalta olennaisen piirteen: ”Erittäin omaksumiskykyinen, eli myös viime hetken muutokset menivät saman tien läpi. En ole aiemmin Tarun kanssa työskennellyt, mutta hän tuntui heti oikealta valinnalta Raunin rooliin.”
Näyttelijäkaverit kertovat Tarun olevan ahkera puurtaja, joka keskittyy täysillä niin rooliinsa kuin tuottajan työhönkin. Pedanttisen tarkasti Taru paneutuu aiheisiin ja tekee väsymättä töitä saadakseen lopputuloksesta onnistuneen. Taru ei koskaan matele aidan ali, eikä päästä sieltä livahtamaan työtovereitaankaan. Iloisella ja humoristisella otteellaan Taru kannustaa muitakin loistosuorituksiin, varmistaen hyvän yhteishengen ja samaan hiileen puhaltamisen. Työryhmän jäsenet kertovat, että Tarun kanssa on mukava työskennellä.

Monen lusikan varressa, samaa soppaa sekoittamassa

Tarusta on tullutkin vuosien saatossa yksi Kanavateatterin voimahahmoista, joka nykyään lavan lisäksi vaikuttaa tuottajana. Tuottajan työ on yleisölle näkymätöntä työtä, mutta ilman tuottajaa mitään ei ilmestyisi mihinkään. Tuottaja pitää huolen, että ohjaajan, lavastajan, puvustajan, markkinoinnin, myynnin, ääni- ja valotekniikan ja koko muun ahkeran työryhmän askeleet osuvat yhteen. Kaikki se mitä lopulta katsojan silmien eteen avautuu on enemmän tai vähemmän tuottajan sormenjälkien sivelemää.
Syksyllä 2018 nähdään Tarun uutena aluevaltauksena ohjaajana toimiminen. Esikoisohjauksena lavalle nousee nuorten näytelmä: Jäähyväiset Pamela Anderssonille. Kuitenkin ennen kuin povipommin ohjaukseen paneudutaan on Tarulla vedettävänä kolme helteistä viikkoa poliisin univormussa Kemijärvellä.

Tulehan katsomaan miten lettipäisestä tytönhuitukasta on kasvanut karski auktoriteetti!