Kategoria: Henkilökuvat

Aku on aarre

Veren perintö jatkaa siitä mihin Taivaan tulet viime kesänä kanavateatterilaisia kuljettivat. Tämän kesän itsenäisessä jatko-osassa Pekka Väänäsen historiasta alkaa paljastua tapahtumia, jotka ovat osa kansallista haavaamme.

Kuinka Kemijärveläiset ovat halukkaita repimään auki vanhat haavat? Kuinka dementian sumentama mieli avaa menneisyyden lukot? Miten voimme antaa anteeksi menneisyyden painon niskassamme?

Teatterinkävijöille tuttua kasvoa Aku Lehtikangasta nähdään Pekka Väänäsen lisäksi useammassa eri roolissa. Lavasteet vaan viuhuvat kun Aku singahtaa paikasta toiseen ja roolista toiseen. Ja mikäs se on nauttiessa tämän tekijän annista kun laatu on tinkimätöntä ja mielenkiintoisin nyanssein sävytettyä.

Näyttelijän työn lisäksi Aku on väsymättä osallistunut vuosikymmenten ajan niin lavasteiden rakentamiseen kuin teatterin edustustehtäviinkin. Joulun aikaan tämä hymyilevä ja aina ystävällinen monitoimimies tuuraa jopa itseään joulupukkia paikallisen kaupan käytävillä.

Muita näyttelijöitä kohtaan Aku on aarre. Aina valmiina auttamaan niin kohtauksen, roolin rakentamisen kuin rikkinäisen mikrofonin tai silitettävän paidan kanssa. Käyhän katsomoon kokemaan millaisia rooleja tämä teatterin konkari tänä kesänä mukanaan kuljettaa.

#taivaantulet #verenperintö #kanavateatteri #esiintyjäesittely #tekijätesiin

 

Taru on yksi Kanavateatterin kantavia voimia

Viime kesän Taivaan tulissa Rauni Väänänen paluumuutti synnyinsijoilleen Kemijärvelle. Etelän tavat omaksunutta poliisia ei ihan purematta nielty mejän perän asioita vatkaamaan. Vaan aika opettaa ja parantaa haavat, Kemijärvelläkin. Tyär ja isä tekivät sovinnon samalla kun muutama rikos ratkesi ja lempi leiskui.

Tänä kesänä Raunin tarina jatkuu kun Kanavateatterilla nähdään itsenäinen jatko-osa: Taivaan tulet – Veren perintö. Elämä Kempissä on kulkenut omia polkujaan. Onko lintukotomaiset ajat ohi vai joutavatko poliisit toimettomina kahvilla istuksimaan? Se tänään perjantaina 6.7.2018 kun ensi-ilta koittaa klo 19:00.

Nuorempaa konstaapelia Raunia näyttelee ihana Taru Eskonen-Myllylä, jonka viime vuoden suoritusta kriitikotkin ihastelivat. Taru on yksi Kanavateatterin kantavia voimia, yhdessä muiden sitoutuneiden ja ahkerien tekijöiden kanssa. Tarua on nähty monenlaisissa erilaisissa rooleissa jo 16 vuoden ajan.

Nykyään rakkaan harrastuksen lisäksi Taru myös työskentelee teatterin parissa. Kulttuurituottajan opinnot ovat avanneet ovia monien muiden teattereiden produktioihin tuottajan roolia hoitamaan.

Syksyllä Kanavateatterissa nähdään myös Eskonen-Myllylän esikoisohjaus kun sisänäyttämölle valmistuu näytelmä Jäähyväiset Pamela Anderssonille.

Tämän enempää paineita kasvattamatta, tulehan itse katsomaan millaisiin koukerouhin tämä kesä näyttelijättären ja roolihenkilön kuljettaa.

Toimimalla nopeasti ehdit vielä napata lipun ensi-iltaan: http://www.kanavateatteri.fi/lippuvaraus/index.php

#taivaantulet #verenperintö #kanavateatteri #esiintyjäesittely #tekijätesiin

Kuva: Christer Boman

Unelmiensa toteuttaja, tunteiden tulkitsija

Kanavateatteri omistaa vuoden 2018 näytelmänsä äskettäin poisnukkuneelle perustajalleen Erkki Kauppiselle. Jokaisessa vuoden käsiohjelmassa on muistokirjoitus eri henkilöiltä ja eri ajanjaksoilta Erkin elämästä. Nyt käsiohjelmassa on Erkin lapsuudenystävän Seppo Korhosen muistokirjoitus.

Erkki ”Eki” Kauppinen
– unelmiensa toteuttaja, tunteiden tulkitsija

Vilkas Kuusan kylä innoitti Ekiä jo nuoruudessa; rauta- ja nelostie, karjatalouskoulu, kauppaliikkeet, kioskit, myllyt, sähkölaitos, kyläpoliisi ja tukkilaiset laivoineen sekä kylällä asuvat persoonat. Kylän luonto heijastui Ekin taiteessa; kuohuva koski, mäkinen maasto, virtaavat järvet, tummat tyynet lammet ja metsät. Kylässä ja luonnossa oli rytmiä, elämää ja voimaa, joita Eki halusi koskettaviin näytelmiinsä.

Kesällä 2007 nuorisoseuran satavuotisjuhla alkoi kansanmusiikin soidessa ja Ekin siirtyessä teatterimonttuun valmiiksi aseteltujen nuotiopuiden ääreen. Hän sytytti eleettömästi nuotion ja hiljaa poistui juhlayleisön edestä. Näin Eki osoitti meille kaikille kuvainnollisesti henkisen liekin sytytyksen. Eki oli nuorisoseuran ja teatterin ystäville nuotion räiskyvä puu ja lämmin liekki. Eki oli tulen mies. Ekin nuotio, rakovalkea, jätkänkynttilä, elävä tuli viestitti tulijalle kokijalle lämpöä ja tervetulontoivotusta. Tuli kertoi myös vahvuudesta, voimasta, elämänpalosta ja tekemisen innosta. Tämän hän toteutti myös luomassaan Tupaswillassa.

Kuusa oli kuihtunut ”kuolleeksi” kyläksi 50-60 -lukujen rakennemuutoksessa. Jo silloin 60-luvun puolessa välissä unelmoimme hänen kanssaan uudesta toiminnasta. Soitimme grammaria nuorisoseurantalolla tyhjässä salissa; tango ”Kylätie on hiljainen” soi, ja olimme unelmissamme – talo olisi käytössä ja tekemisen palo rinnassa. Eki oli uuden toiminnan herättäjä; iltamilla, näytelmillä ja tanhuryhmillä sekä kyläjuhlilla.

Nuorisoseuran puheenjohtajana Ekillä oli unelmana oman teatterin rakentaminen nuorisoseurantalon pihapiiriin, johon hän satsasi sekä omia henkisiä että taloudellisia voimavarojaan saaden talkooväkeä illasta toiseen innostumaan yhteen hiileen puhaltamisesta. Syntyi Kanavateatteri, jossa yleisö on saanut tutkia tunteitaan. Ja Eki lunastaa kahteen kertaan valtakunnallisten harrastajateatteritapahtumien Esko-voittajapatsaan seuralle. Herkkää näyttelijän kykyä hän toi esille myös television kautta Pirunpellon Asserina.

Ekillä oli kyky luoda tunnelmaa näytelmän ohjaajana. Hänellä oli kyky kosketella katsojan tunteita. Hänellä oli myös kyky havainnoida ihmisten kohtaamisissa, pienissä tapahtumissa huumoria, iloa, surua ja eri tunnetiloja. Ne hän sai siirrettyä näytelmiinsä, joista ne välittyivät sitten katsojiin. Hänellä oli näkemys näyttämön visualisoinnista ja siinä tapahtuvasta liikkeestä ja erityisesti suurten ryhmien liikkeistä. Tärkeää hänelle oli myös näyttämölle tulo ja sieltä poistuminen. Ne piti tapahtua käsikirjoituksen tilanteen mukaisesti tarkoituksella ja ripeästi kuten näyttämötilanteiden vaihdot.

Ekin lausahdukset: ”Nyt mennään röytäämällä” ja ”Niihän myö tehhäänkin, niihän myö tehhäänkin”, kaikuvat vieläkin korvissamme. Röytääminen tarkoitti näyttelijän syvää heittäytymistä rooliinsa. Ennen näytöstä Eki heilautti kätensä suureen liikkeeseen samalla pyörähtäen ja sanoi innostavasti: ”Niihän myö tehhäänkin, niihän myö tehhäänkin”. Eki oli herkkä taiteilija. Eki oli minulle lapsuuden ystävä, naapuri ja teatterin esikuvallinen työkaveri.

Seppo Korhonen

  • Kesäteatterin yhteydessä nuorisoseurantalolla on esityskauden ajan valokuvanäyttely ”Teatterimies Erkki Kauppinen”
  • 12.8.2018 järjestetään Erkki Kauppisen muistokonsertti Kanavateatterilla. Ohjelmassa musiikkia ja esiintyjiä mm. Erkin ohjaamista näytelmistä. Lipputulot lahjoitetaan Lastu ry;n kautta Keski-Suomen syöpälasten hyväksi. Liput 15 €.

#kanavateatteri
#taivaantulet
#taivaantuletverenperintö

Hermanniuutisia!

Nuorisoseuratyön tueksi perustettiin vuonna 1954 Suomen Nuorison Tuki ‐säätiö, joka vuodesta 1966 alkaen myönsi ”rajoitetun määrän erityisiä Hermannin ja Hermanskan arvonimiä”. Arvonimen alkuperä pohjautuu Helsingin kaupungissa Hermannin kaupunginosassa 1900‐luvun alussa toimineeseen nuorisoseuraan, jonka puheenjohtajalla Aleksanteri Salavalla oli tapana päättää keskustelut lausumaan: ”Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!”

Helena ja Keijo Myllylä vastaanottivat Hermannin ja Hermanskan arvonimen 10.1.2018

Helena Myllylä on pitkän linjan nuorisoseuralainen. Hän on liittynyt Kuusan nuorisoseuraan v. 1992 ja ollut koko ajan aktiivisesti mukana nuorisoseuran ja sen alaisuudessa toimivan Kanavateatterin erilaisissa tehtävissä. Hän on nuorisoseuran ”grand old lady”, joka tietää ja hallitsee nuorisoseuramme asiat kokonaisvaltaisesti.

Yhdistyksemme rahastonhoitajana hän on hyvin perillä mm. rahavirroista ja hänen asiantuntemustaan on totuttu käyttämään aina, kun mietitään hankintoja ja uudistuksia, eli ”onko meillä tähän varaa”. Hänen sydäntään lähellä on nuorisoseurantalon ja sen pihaympäristön huoltaminen ja ylläpito. Hänellä on ideoita ja voimaa ideoiden ja uudistusten toteuttamiseen.

Erityisesti nuorisoseurantalon siisteys ja koristelu, esteettisyys eri näytelmien ja vuodenaikojen mukaisesti on meillä useimmiten Helenan käsialaa. Kanavateatterin näytelmien markkinoinnissa hän on ollut jo vuosia yksi innokkaimmista uusien markkinointikeinojen ideoija ja toteuttaja. Helena on aina iloinen ja ystävällinen ja innostaa omalla esimerkillään muitakin toimintaan.

Keijo Myllylä on pitkän linjan nuorisoseuralainen. Hän on liittynyt Kuusan nuorisoseuraan v. 1992 ja ollut koko ajan aktiivisesti mukana nuorisoseuran ja sen alaisuudessa toimivan Kanavateatterin erilaisissa tehtävissä. Hän on mm. näytellyt yli kahdenkymmenen vuoden ajan lukuisissa eri näytelmissä, rakentanut lavasteita, jakanut mainoksia, ollut lipun myynnissä sekä liikenteen ohjauksessa. Hän on ollut useita vuosia Kuusan nuorisoseuran teatterivastaava, joka esim. tekee näyttelijä- ja ohjaajasopimukset ja tekee pohjatyötä uusien näytelmien lupa-asioiden hoitamiseksi.

Hänen sydäntään lähellä on nuorisoseurantalon ja sen pihaympäristön huoltaminen ja ylläpito. Uusia ideoita nuorisoseurantalon ja pihaympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi Keijo on kirjannut mm. ”We have a Dream” -listaan.

Unelmia on toteutettu ja toteutetaan raha- ja voimavarojen mukaan. Nuorisoseura-aate on hänelle tärkeä; ”Muistetaan juuremme”, on yksi hänen lausahduksistaan. Keijo on toiminut Kuusan nuorisoseuran varapuheenjohtajana 2000-luvulla ja useita vuosia eri jaksoissa nuorisoseuran johtokunnassa, jossa hän on tälläkin hetkellä.

Erkki Kauppinen 1948 – 2017

Kuusan Nuorisoseura ry:n puuhamies ja pitkäaikainen puheenjohtaja, Kanavateatterin perustaja, ohjaaja, näyttelijä ja Kattasora Oy:n sekä Laukaan Tupaswilla Oy:n yrittäjä Erkki Kauppinen on poissa.  Hän kuoli vaikean sairauden uuvuttamana.

Erkki ”Eki” Kauppinen ehti toimia vuosia Kuusan Nuorisoseurassa ennen kuin hänet valittiin yhdistyksen johtoon 1990-luvun alussa.  Hän toi vahvasti julki mietteitään toiminnan kehittämisestä sillä seurauksella, että toimeliaan miehen visiot yhdistyksen tulevaisuudesta vakuuttivat kyläläiset.  Ekin puheenjohtajuus alkoi aikana, jolloin pitkään lamassa olleen yhdistyksen toiminnassa näkyi selviä piristymisen merkkejä.  Nuorisoseurantaloa oli alettu kunnostaa ja seuran alkuvuosikymmeniä toiminnan tukipilarina ollut näytelmätoiminta alkoi taas nostaa päätään.  Siitä hyvänä esimerkkinä oli Suomen Nuorisoseurojen liiton näytelmäkatselmuksessa vuonna 1987, Erkki Kauppisen ohjaamalla näytelmällä Ystäväni lohikäärme, voitettu Esko-patsas.  Tämän voiton innoittamana haaveet omasta kesäteatterista nousivat Kuusassa. Kun sitten vuonna 1990 Keiteleen Kanavan työmaalla ruopattiin tuhansia kuutioita maa-ainesta, keksi Kauppinen, että niillä voidaan maisemoida teatterialue Kuusan Nuorisoseurantalon läheisyyteen. Ja kun lupa maa-ainesten käyttöön saatiin kanavatyömaan rakennuspäälliköltä, oli oman kesäteatterin rakentaminen alkanut.  Ensi-iltaa vietettiin kesällä 1994 ja ensimmäisen näytelmän, Emma elvyttää, ohjasi tietenkin Erkki Kauppinen. Hänen oma näytelmäharrastuksensa oli alkanut jo 1970-luvulla Laukaan teatterissa ja hän koulutti itseään myöhemmin sekä näyttelijänä että ohjaajana.  Sittemmin Erkki Kauppinen ohjasi lukuisia näytelmiä Kanavateatterin sisä- ja ulkonäyttämölle.

Samaan aikaan, kun Eki ohjasi vasta perustettuun Kanavateatteriin näytelmiä, oli hän toisaalla organisoimassa myös nuorisoseurantalon remontointia muiden johtokunnan jäsenten kanssa.   Päivät sora-alan yrittäjän olivat pitkiä ja monta kertaa ohjaaja kaartoi teatterin pihalle näytelmäharjoituksiin illansuussa sorarekalla suoraan työpäivän päätteeksi.   Mutta koskaan ei muille tullut sellaista oloa, että hänellä olisi kiire jonnekin.  Asiat vaan etenivät suunnitelmien mukaan ja valmistuivat ajoissa yksi kerrallaan.  Ja kun yksi unelma oli purkissa, oli seuraavan vuoro.  Kanavateatterin toiminta laajeni ja se on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Keski-Suomen suosituimmista kesäteattereista ja se on edelleen Kuusan Nuorisoseuran toiminnan rahoituksen kannalta tärkein lenkki.

Erkillä oli harvinainen kyky löytää ympärilleen yrityksiinsä, seuran talkootoimintaan, näytelmien rooleihin ja yhdistyksen johtokuntaan oikeat ihmiset.  Hänen ihmistuntemuksensa ja ihmissuhdeverkostonsa oli tässä suhteessa ainutlaatuinen.  Pitkiä puheita ei tarvittu.   Hänen oma intonsa tarttui helposti myös muihin ihmisiin.   ”No pitäähän sitä mennä, kun Kauppisen Eki pyytää.”  Ja kun ihmiset ovat asiasta innostuneita, niin tuloksiakin syntyy.  Omalta kohdaltani muistan aina, kun eräänä joulukuun päivänä vuonna 1998 Eki tuli pitämääni Laukaan Kirjakauppaan ja totesi ovelta, että ”täällähän se Unto Mononen myy kirjoja.”  Muuta ei tarvittu. Olin samalla lupautunut seuraavan kesän näytelmään kyseiseen rooliin.

Kun Erkki Kauppinen jäi pois Kuusan Nuorisoseuran ja Kanavateatterin toiminnasta, hän suuntasi energiansa oman perinnekylänsä, Laukaan Tupaswillan, rakentamiseen yhdessä poikansa Juhanin kanssa.  Lammen rannalle Kuusaaseen nousi suuria hirsirakennuksia yksi kerrallaan; oli päärakennus, juhlatalo, mahtisavusauna, aitat ja pian näiden rakennusten ympäristössä erilaiset teematapahtumat täyttivät tienoon.  Idearikkaalle miehelle tämä oli taas yhden suuren unelman täyttymys. Ja samaan aikaan hän ehti olemaan mukana myös lastensa elämässä. Tukien ja auttaen erilaisissa remontti- ja rakennusprojekteissa.  Perhe oli Ekille kaikki kaikessa ja vaimonsa Eevan kanssa he ehtivät toimia yhdessä myös nuorisoseurassa sekä isännöidä ja emännöidä Tupaswillassa kymmeniä ja taas kymmeniä juhlatilaisuuksia.

Eki sai iloita myös pappana olosta kolmelle lapsenlapselle. Tämä rooli oli hänelle tärkein kaikista. Ekin unelmat elävät edelleen perheen ja lukuisten ystävien tehdessä kaikkensa, että ne vielä toteutuisivat.

Kuusan Nuorisoseuran ja Kanavateatterin kaikki jäsenet, näyttelijät sekä muut toimijat muistavat Erkkiä lämmöllä ja lähettävät samalla surunvalittelut Erkki Kauppisen omaisille.

 

Timo Luokomaa

Kirjoittaja on Kuusan Nuorisoseuran entinen rahastonhoitaja ja Kanavateatterin pitkäaikainen näyttelijä.