Kanavateatterin merkitys nuorisoseuran tulorahoitukselle
Kun puhutaan Kanavateatterin taloudesta, pitää samalla puhua Kuusan Nuorisoseuran taloudesta. Niitä ei voi erottaa toisistaan erillisiksi kokonaisuuksiksi. Toki jokaiselle sisä- ja ulkonäytelmälle laaditaan budjetti, jonka toteutumista seurataan laskin tarkkana, sillä näytelmätoiminnasta saatava tulo on seuran kokonaistoiminnan kannalta elintärkeä. Mutta niin vahva usko seuran johdossa on ollut Kanavateatterin toimintaan, että johtokunta on ollut takaamassa nuorisoseuran pankkilainaa, kun toiminnan kasvu oli kiivaimmillaan. Laina on sittemmin maksettu pois, mutta monta vuotta tämäkin asia kummitteli meikäläisen mielessä aamuyön tunteina, kun uni ei aina meinannut tulla silmään. Mutta eipäs mennä asioiden edelle vaan palataan lähtöruutuun.
Ennen Kanavateatterin perustamista Kuusan Nuorisoseuran talous oli jäsenmaksujen, talolla esitettävien näytelmien sekä yleis- ja erilaisten kohdeavustusten varassa. Seuran elämä olikin pitkään ns. kädestä suuhun -periaatteella toimimista. Mistään suurista hankinnoista ei voitu kuin haaveilla.
Kun sitten Kanavateatterin ensimmäinen näytöskesä oli ohi, voitiin iloisena todelta, että seuran kassaan oli kilahtanut mukava summa rahaa. Sillä voitiin maksaa teatterin katsomon rakentamisesta kertyneitä laskuja ja hankkia joitakin pieniä apuvälineitä, työkaluja ja keittiötarvikkeita. Seuralle kertyi suuri taloudellinen säästö ja Kanavateatterin budjetin tekoa helpotti myös se, että Erkki Kauppinen ohjasi ensimmäiset 10 vuotta talkoilla. Kun näyttelijöille eikä muullekaan henkilökunnalle makseta palkkoja, niin nykyisinkin ohjaaja on ainut palkkaa saava teatterilainen. Muut kanavateatterilaiset ovat mukana silkasta innosta näyttämötaidetta kohtaan. Bensarahoja ja rekvisiittakuluja on sentään jonkin verran maksettu, mutta muut korvaukset näyttelijöille ovat olleet yksittäistapauksia.
Kuusan Nuorisoseuran hankinnat ja rakennusprojektit ovat ajoittuneet hyvien katsojavuosien lomaan. Vuosien aikana on myös opittu hakemaan kohdeavustuksia eri lähteistä, ja tätä työtä on helpottanut ns. tuottajan valitseminen näytelmille. Tässäkin toiminnassa pitää paikkansa periaate, että pienistä puroista koostuu suuri virta. Lipputulojen lisäksi tärkeässä roolissa ovat olleet tietenkin ravintolapalvelut sekä erilaiset avustukset ja mainossopimukset, lähinnä käsiohjelmamainokset. Sen lisäksi on haettu avustusta Nuorisoseurojen keskusliitolta kerhokiintiöstä, saatu Laukaan kunnalta kohdeavustuksia milloin laulujen sävellystyöhön, milloin johonkin muuhun näytelmän kannalta tärkeää osa-alueeseen. Koska Kanavateatteri on vuosia toiminut yhteistyössä Laukaan Kansalaisopiston kanssa, on esim. ohjaajan palkkamenoja voitu jakaa ja näytelmäpiiri on voinut maksaa Kansalaisopistolle könttäsumman toiminnassa mukana olevien näyttelijöiden kurssimaksusta. Nämä kaikki ovat pieniä yksittäisiä asioita, mutta jokaisen merkitys budjetin loppusummaan on merkittävä. Kiitos siitä kuuluu kaikille yhteistyökumppaneille.
Risto Lindstedtin kirjoittamassa artikkelissa, joka julkaistiin Suomen kuvalehdessä v. 1996, Erkki Kauppinen totesi, että “kaikkea muuta voi epäillä ja murehtia, mutta ei katsojamäärän kasvua.” Nyt 20 vuotta myöhemmin voidaan todeta, että näin on käynyt. Loputtomiin ei katsojamäärää voida kasvattaa, sillä se vaatisi suuremman katsomon ja lisää esityksiä. Nykyinen kolmen viikon esityskausi kesällä on todettu sellaiseksi, että siihen voivat sekä näyttelijät että muut talkoolaiset sitoutua. Koska kyseessä on kuitenkin Kuusan Nuorisoseuran alaisuudessa toimiva teatteri, joka vaalii toiminnassaan myös seuran säännöissä olevaa pykälää tarjota kylän asukkaille kokoontumispaikka ja ohjattua toimintaa, ei ole tarkoituksenmukaista laajentaa toimintaa ammattimaisempaan suuntaan. Esityksistä kertyneillä varoilla on kohennettu seurantaloa ja sen ympäristöä ja luotu näin yhteistä hyvää kyläläisille. Tämä tulee muistaa myös jatkossa, sillä kyseessä on kuitenkin yleishyödyllinen yhdistys. Toivoa vain sopii, että Kuusan kylä, jonka väkimäärä on pikkuhiljaa kasvamassa, löytää jatkossakin aktiiviset tekijät sekä nuorisoseuraan että Kanavateatteriin. Seuran talouden hyvä tilanne sekä toiminnan jatkuva kehitys ovat siten turvattuja.
Yli esteiden
Kuten monessa muussakin toiminnassa myös Kanavateatterilla on jouduttu välillä hieman painimaan eteen tulleiden asioiden kanssa. Rankkasateista ja kylmistä kesistä on selvitty. Muutaman kerran on jouduttu näytös keskeyttämään sateen takia, mutta pääsääntöisesti, varsinkin katsomon katoksen valmistumisen jälkeen, näytökset on pystytty esittämään keskeytyksettä. Varsinainen toiminnan este oli nousemassa alkuvuonna 2006, jolloin Laukaan kunnan ympäristötoimeen oli saapunut valitus teatterin toiminnasta.
Jotta kesän 2006 näytelmä pystyttiin esittämään, oli ensin toimitettava melulupailmoitus kunnalle. Teatterin piti kuitenkin vielä teettää meluselvitys ulkopuolisella asiantuntijalla. Melumittaus teetettiin Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen toimesta heinäkuussa 2006 kahteen eri otteeseen. Ensimmäisen mittauksen tulosten varjolla tehtiin melua pienentäviä toimenpiteitä: rakennettiin meluesteitä, pienennettiin puoleen paukkupatruunoiden ruutimäärät, suunnattiin kaiuttimia ja laskettiin äänentoiston tasoa. Näillä toimenpiteillä päästiin ohjearvojen alle siitäkin huolimatta, että kesän näytelmänä esitettiin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -näytelmää, jossa tunnetusti on muutamia sotaa kuvaavia kohtauksia. Melumittaus maksoi seuralle pari tuhatta euroa.
Syksyllä 2006 tuli Laukaan kunnan ympäristötoimelta kehotus hakea ympäristölupaa teatteritoiminnalle. Lupahakemuksen laati Suomen IP-Tekniikka Oy joulukuussa 2006 ja lupa myönnettiin lähes samansisältöisenä kuin vuoden 2006 melulupakin.
