Kirjoittajalta Kanavateatteri

Traileri: Jaakko Manninen

Metsolat – Urjanlinna sai ensi-iltansa Kanavateatterissa kesällä 2019. Näytelmä perustuu 90-luvun suosittuun tv-sarjaan Metsolat, jonka ovat käsikirjoittaneet Carl Mesterton ja Curt Ulfstedt. Näytelmäksi käsikirjoituksen on dramatisoinut Miisa Lindén, joka aikoinaan myös käsikirjoitti ja näytteli kyseisessä sarjassa. Kanavateatterin näytelmän on ohjannut Kirsi Sulonen.

Näytelmä sijoittuu kuvitteelliseen Haikon kylään, Kainuuseen, jossa Metsoloiden perhe asuttaa Leppävaaran tilaa. Leppävaaran Tilalla tehdään perinnön jakoa, koska tilan vanha emäntä on kuollut. Lapsenlapset saavat omat osuutensa tilan maista ja perheen pojalla Erkki Metsolalla on omalle tontilleen mielenkiintoinen suunnitelma. Hän aikoo rakennuttaa mailleen komean Urjanlinnan. Kun muut kyläläiset saavat vihiä Erkin touhuista alkaa kateellisia ja hankkeen vastustajia löytymään. Erityisesti naapuritilan isäntä Kari Kaukovaara koittaa keinoja kaihtamatta estää Erkin suunnitelmat. Erkin vanhemmat Antti ja Annikki Metsola eivät myöskään aluksi riemastu poikansa suunnitelmista. Vielä samana kesänä Metsoloiden perheenjäseniä koettelevat rakkaushuolet sekä onnettomuudet. Voiko kaikki kuitenkin saada onnellisen lopun vaikeuksista huolimatta?

Viime vuoden jälkeen odotukseni olivat korkealla, koskien tämän kesän näytelmää. Pystyin kuitenkin huokaamaan helpotuksesta heti kun näytelmä alkoi, koska esitys tempaisi minut heti mukaansa. Tänä vuonna näytelmään oli sulautettu paljon taustalta soivaa musiikkia. Musiikki sopi ja loi tunnelmaa hyvin moniin kohtauksiin ja se sujuvoitti kohtauksien vaihtuvuutta erinomaisesti. Joissain kohdin musiikki olisi kuitenkin voinut olla hitusen hiljemmalla, koska näyttelijöiden puheesta oli paikoitellen hieman vaikeaa saada selvää. Lavastus ja puvustus olivat hienot ja toivat näytelmän mainiosti mukaan 90-lukua. Roolisuoritukset olivat loistavia, joista mieleeni jäi Erkki Metsola (Kasper Colliander), joka taipui juopottelevasta nuorukaisesta myös varsin itsevarmaksi liikemieheksi sekä Kari Kaukovaara (Tapio Myllylä) lukuisineen uhkauksineen ja ideoineen Erkin suunnitelmien tuhoamisessa. Tykkäsin näytelmässä myös Stig Eklundin (Miika Vaarakallio) eli Stigun ruotsinkielisistä sanomisista sekä Metsoloiden isän Antin (Keijo Myllylä) humoristisista sutkautuksista. Olin myös iloisesti yllättynyt, että tänäkin vuonna näytelmässä oli mukana auto, koska pidin sitä jo viime kesänä hauskana osana näytelmää.

Näytelmä oli maanläheinen ja samaistuttava. Sitä oli myös vaivatonta ja mielenkiintoista seurata, koska juoni ei ollut liian monimutkainen tai pitkästyttävä ja juoni eteni koko ajan hyvää vauhtia. Näytelmä antoi myös tietyllä tavalla uskoa siihen, että unelmiin kannattaa uskoa viimeiseen asti ja osoitti sen, että vaikeuksista huolimatta voi saavuttaa haluamansa lopputuloksen. Kerrassaan hyvä ja onnistunut kokonaisuus, joka viihdyttää varmasti Metsolat – sarjan faneja sekä katsojia, jotka eivät tunne tarinaa entuudestaan.

Suurkiitokset Kanavateatterille ja koko tiimille näytelmän takana, hyvästä ja viihdyttävästä teatterielämyksestä!

Puffin kirjoittaja Emilia on 18-vuotias opiskelija Vääksyn yhteiskoulusta. Katso myös Emilian kirjoitus viime kesän Taivaan tulista ja syksyn farssista Palkkamurhaajan painajainen.