Skip to content

Äidin ja tyttären tavallinen lauantai-ilta. Miten ilta muuttuu kun saavat tietää sen olevan viimeinen yhteinen ilta? Mitä sinä tuntisit jos saisit tietää tämän olevan viimeinen ilta rakkaasi kanssa? Mitä sanoisit? Mitä muistuttaisit? Mitä kysyisit?

Anna tämä rannekello Rickylle.
Toffeet on sitten täällä lakujen takana.

Minä olen se, joka tyttärestäsi lopulta kasvoi.

Roska-auto käy tiistaisin. Vie pussi ulos mahdollisimman myöhään, ettei naapurin koirat sitä revi.
Pesukoneenkorjaajan puhelinnumero on teipattuna koneen kylkeen.
Rakastitko sinä isää?

Pelkäätkö sinä kuolemaa?
Entäs jos se ei olekaan pelkkää hiljaisuutta?

Vaan niin kuin herätyskello, joka soi ja soi ja soi, mutta et pysty heräämään.

Teinkö minä jotain väärää?

Hyvää yötä äiti – avaa Kanavateatterin vuoden 2018 kauden.

Tätä Marsha Normanin vaikean aiheen äärellä pyörivää, Pulitzer-palkittua, draamaa nähdään harvoin Suomen näyttämöillä. On helpompi näytellä ja tuottaa kevyttä ja kivaa, saada yleisö hytkymään naurusta. Vaan kun elämä ei aina ole pelkkää iloa ja kevyttä oloa, sohvalla istumista ja lämmintä sokerikaakaota. Kanavateatteri tarjoaa koko elämän kirjon. Tämä näytelmä ottaa sinua kädestä kiinni ja katsoo silmästä silmään. Nostaa pohtimaan ajatuksia syvistä aiheista. Mitä on elämä ja mitä on kuolema? Miten kukin elämänsä elää? Mikä on kyllin hyvää ja mitä jää mieleen kun lähdön hetki koittaa. Saako lähdön hetken itse valita?

Kuulimme harjoituskaudella katsojan suusta hiljaisen palautteen: tälle on hirmuisen vaikea taputtaa. Jokainen kohtaa elämässään vaikeita asioita, ennemmin tai myöhemmin. Parhaimmillaan teatteri toimii elämän peilinä, helpottaen näkemään tarkemmin itseään. Toisinaan peili näyttää niitäkin puolia, joita emme haluaisi nähdä ja kohdata. Peili on kuitenkin aina lempeä. Voit kääntää katseesi pois, peili ei tuomitse, eikä vaadi vaan odottaa hiljaa, että olet taas valmis katsomaan.

Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi vaikeiden asioiden äärelle. Hyvää yötä äiti.