Skip to content

Kuusan nuorisoseura 100 vuotta 1907-2007

Kuusan nuorisoseura ja varsinkin nuorisoseurantalo ovat olleet keskeisessä asemassa, jos ajatellaan kuusalaisten yhteisiä hankkeita ja kylän vapaa-ajanviettoa. Nuorisoseurantalossa on vietetty myös paljon muidenkin kuin kuusalaisten järjestämiä tapahtumia ja se on edelleen varsin kovassa käytössä. Niin kuin hyvä onkin.

Kuusan nuorisoseuran perustaminen ajoittuu koko nuorisoseuraliikettä ajatellen aivan sen alkuvuosikymmenille, joten kylällä on oltu aktiivisia ja seurattu tarkkaan yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja ilmiöitä, ja toimittu niiden mukaisesti. Kuusan nuorisoseuran perustaminen osuu myös siihen aikaan, jolloin kylän elämä on muutenkin vilkastunut ja Kuusasta on alkanut kehkeytyä palveluineen monipuolinen taajama. Lähiseudun kantataloja oli lohkottu ja uusia asuintiloja perustettu. Ihmisiä oli alkanut kerääntyä kylään monestakin eri syystä. Jyväskylä-Suolahti rautatie valmistui vuonna 1898 ja Kuusasta tuli vilkas asemapaikka. Kuusan sijainti keskellä tärkeää uittoväylää, teki siitä vilkkaan uittokeskuksen. Ja missä on ihmisiä, sinne syntyy palveluita ja yhteistä toimintaa. Siksi katsottiin tarpeelliseksi kylän yhteisen elämän edistämiseksi perustaa nuorisoseura. Kylän talojen sijainti maantieteellisesti laajalla alueella oli vaikuttamassa asiaan. Ihmiset halusivat tavata toisiaan ja kehittää omaa asuinympäristöään ja sen toimintaa.

Nuorisoseuratyö nostaa päätään

Keski-Suomi kuuluu Suomen vanhimpiin nuorisoseura-alueisiin, perustettiinhan ensimmäinen keskisuomalainen nuorisoseura Jyväskylään jo vuonna 1888. Vain 7 vuotta myöhemmin kuin Suomen ensimmäinen nuorisoseura, Kauhavan nuorisoyhtiö, aloitti toimintansa. Suomessa nuorisoseuratyö lähti liikkeelle kevättalvella 1881, kun Vaasa Lehdessä julkaistiin Juho Hietasen kirjoittama viisiosainen artikkelisarja ”Mietteitä nykyisyydestä”. Kirjoitussarjan kolmannessa osassa, joka käsitteli tapoja, lausuttiin kehotus nuorisoyhdistysten perustamisesta. Kirjoituksissaan Juho Hietanen tähtäsi tapojen parantamiseen. Nuorisolta ei saanut hänen mukaansa kuitenkaan huvittelua kieltää, mutta tuli taistella juoppoutta, haureutta, tupakanpolttoa ja vieläpä ylellistä kahvinjuontia ja puvuilla koreilemista vastaan. Aatetta ruvettiin ensimmäiseksi toteuttamaan Kauhavalla. Nuorisoseuraliikkeen leviämiselle muodostui muutenkin edellytyksiä 1880- ja 1890-luvulla kansakoululaitoksen kasvun ja kouluverkoston tihenemisen myötä. Koulu opettajineen tarjosi hyvän lähtökohdan valistusharrastuksille. Myös ylioppilasnuoriso omistautui kansanvalistustyöhön ja monet nuorisoseurat syntyivätkin ylioppilaitten aloitteesta, heidän maakuntiin suuntautuneiden luentomatkojen innostamina. Raittiusseuraliike, joka viinan kotitarvepolton lakkauttamisen jälkeen vuonna 1866 lähtien alkoi nostaa todella päätään, oli yksi suomalaisen yhdistystoiminnan alkuunpanijoita. Kun vuonna 1886 maassamme oli 121 raittiusseuraa ja niissä jäseniä 9801 niin 1890-luvulle tultaessa Suomessa oli vastaavasti nuorisoseuroja 16. Tosin nuorisoseura-aate levisi nopeasti ja jo vuonna 1898 paikallisseuroja oli 158, joissa oli jäseniä 11.873. Keski-Suomessa oli syntynyt vuoden 1896 loppuun mennessä 10 nuorisoseuraa. Jyväskylään perustettu Keski-Suomen nuorisoseura muuttui keskusseuraksi vuoden 1896 lopussa.

Nuorisoseuroissa suhtauduttiin 1880- ja 1890-luvuilla valtiovaltaan lojaalisti. Viranomaiset pyrkivät yleensä edistämään nuorisoseurojen perustamista niiden paikallista elämää hillitsevän vaikutuksen vuoksi. Vuonna 1898 maahamme saapunut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov laati asteittaisen ohjelman maamme venäläistyttämiseksi. Bobrikovin 18.2.1899 julkaisema helmikuun manifesti järkytti suomalaisia. Nuorisoseurojen ohjelma muuttui vakavaksi. Keveiden yhteislaulujen tilalle tulivat vakavat isänmaalliset laulut ja puheet sekä usein virret. Helmikuun manifestin jälkeen laittomuudet jatkuivat; yhdistysten perustamista alettiin vastustaa, seurojen toimintaa pyrittiin rajoittamaan ja valvomaan, nuorisoseurojen kuukausikokouksia pyrittiin kieltämään. Sortokauden aikana nuorisoseuratyö Keski-Suomessa liikkui lähinnä valtiollisissa kysymyksissä ja varsinainen valistustyö jäi vähäiseksi. Yhdeksi tärkeäksi valitustyön välineeksi tuli kiertävä kirjasto, jossa 1900-luvun alussa oli 600 kirjaa. Vuonna 1908 kirjaston oli kasvanut käsittämään no 1350 kirjaa. Seuraavana vuonna kiertävä kirjasto jaettiin 12 halukkaan seuran kesken ja näiden joukossa oli myös vuonna 1907 perustettu Kuusan nuorisoseura. Kuusassa toiminta lähti käyntiin pienen oman kirjaston kannustamana.

Kuusan nuorisoseura toimii

Kuusan nuorisoseuran ensimmäisistä vuosikymmenistä kertoo seuraavassa Kuusan koulun entinen opettaja Vilho Tynkkynen (1900-1966). Hänelle nuorisoseura- ja kotiseututyö olivat erittäin rakkaita. Tynkkynen toimi Kuusan Nuorisoseuran esimiehenä kaksi vuotta ja esiintyi tilaisuuksissa innoittavana puhujana. Hän kokosi seuran 50-vuotishistoriikin, joka löytyy kokonaisuudessaan kyläkirjamateriaalin joukosta Kuusan koululta. Näin Tynkkynen. ”Ajatus nuorisoseuran perustamisesta Kuusaan syntyi ensin eräiden Keski-Suomen Kansanopistossa ensimmäisillä vuosikursseilla olleiden entisten oppilaiden ajatuksissa. Seuran perustamisesta oli puheltu paikkakunnalla jo jonkin aikaa, mutta ratkaisevaksi tapahtumaksi muodostui se neuvonpito, joka tapahtui loppiaisiltana vuonna 1907 maanvilj. Jussi Peuran talossa Kuusassa, nykyisessä Viinikaisen talossa. Silloin olivat joutuneet yhteen Peura-suvun jäsenet: talon isäntä Jussi Peura, Kustaa Peura Leinolasta, Otto Peura ja Anna Peura, nykyinen emäntä Koivula. Taasen otettiin puheeksi nuorisoseuran perustaminen. Yksimielisesti päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin seuran perustamiseksi. Kustaan Peura valittiin kirjoittamaan asiasta Keski-Suomen Nuorisoseuralle ja pyytämään apua perustamistoimenpiteille. Kirjeeseen tulikin melko pian vastaus, jossa luvattiin mielihyvin auttaa asiassa.

Perustamiskokous pidettiin Ala-Saarikon työmiestuvassa toukokuun 5 pnä 1907. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kauppias John Halonen ja pöytäkirjuriksi Kustaa Peura. Yleisöä oli saapunut tilaisuuteen n. 50 henkeä. Nimeksi hyväksyttiin yksimielisesti Kuusan Nuorisoseura ja sääntöjen hyväksymisen jälkeen pidettiin uusi kokous, jossa valittiin seuran ensimmäiseksi esimieheksi eli puheenjohtajaksi kauppias John Halonen, kirjuriksi Kustaa Peura ja rahastonhoitajaksi Kalle Peura (Kuusanmäen isäntä) sekä johtokunnan jäseniksi Maiju Peura, Juho Pöyhönen, Hilja Salminen, Anna Peura (myöh. Koivula), N. Lönnroth, Kalle Mäki-Peura, Juho Peura ja Otto Peura.” (Seuran puheenjohtajat löytyvät tämän kirjan liitetietona).

Seuran ensimmäisissä kesäjuhlissa riitti ohjelmaa; oli ampumiskilpailu salonkikiväärillä, kolmiottelu (juoksu, pituus- ja korkeushyppy) ja kaksiottelu (kuulantyöntö ja painonnosto) sekä pikkupoikien kilpailu. Iltamissa esitettiin näytelmä ”Sedän hankkeet” sekä kuvaelma ”Annikin haudalla.” ”Iltamaa varten oli saatu kapteeni Ruthilta Mansikkamäen sali entisestä turvattomien lasten koulutalosta. Tästä kiitollisuuden osoitukseksi päätettiin kapteeni ottaa vastaan laululla.”

”Kesäjuhla onnistui erinomaisesti ajan olot huomioon ottaen. Kansanjuhla ja iltama sekä kilpailut tuottivat puhdasta yhteensä 201,20 mk. Pääsymaksut olivat kansanjuhlaan aikuisilta 25 penniä ja lapsilta 15 penniä sekä iltamaan numeroidut paikat 1 mk, muut 75 penniä ja seisomapaikat 50 penniä. Ravintolassa maksoi kuppi kahvia ilman leipää 5 penniä, limonadi 25 penniä pullo, voileivät 15 penniä kpl ja maitolasi 10 p. Kun kapteeni Ruth tuli juhlaan ja maksoi pääsylippunsa kahdenkymmenen markan setelillä, niin se teki järkyttävän vaikutuksen juhlan toimitsijoihin, sillä siitä takaisin antamiseen eivät silloiset kassaan kertyneet rahat tahtoneet riittää.” Tässä välissä on hyvä mainita, että kesällä 2003 maksoi pääsylippu Kanavateatteriin 10 euroa ja munkkikahvit 1 euro 70 senttiä. Maitoa ei teatterilla tarjoilla, virvoitusjuomia kylläkin.

Mutta seuran toiminta ei ollut pelkkää rahankilinää. ”Seuran pöytäkirjat todistavat, että vaikeuksia on ollut paljonkin ja monesti epätoivo on pyrkinyt hiipimään niiden aatteen innoittamien henkilöiden sydämiin, jotka ovat johtaneet seuran toimintaa.”

Vilho Tynkkysen kirjoittama historiikissa mainitaan, että muuten vilkkaana jatkuneen toiminnan ensimmäinen ja ainoa lamakausi sattui toisen maailmansodan aikaan. Silloin puheenjohtaja toimi ansiokkaasti Varjolan emäntä Siiri Hänninen, joka voimakkaana persoonana piti langat vahvasti käsissään. Vilho Tynkkynen ei osannut ennustaa sillä Kuusan nuorisoseuran toiminta hiljeni jatkossakin. 1970-luvulla, jolloin Kuusan kylän muutenkin eli saastuneen kosken likaveden katveessa hiljaiseloa, myös nuorisoseuratoiminta oli vähäistä. Pöytäkirjoista selviää, että esim. rahavaikeuksien voittamiseksi päätettiin myydä seuran piano. 1980-luvulla uusi johtokunta aloitti nuoriseurantalon korjauksen ja vanhoja toimintoja elvytettiin. Ompeluseuran ja luutakerhon jalanjäljissä tuotiin kyläläisille kylätoimintaa tutuiksi. Ja viimeiset 25 vuotta on ollut seuran toiminnassa jälleen aktiivisen osallistumisen aikaa.

Näytelmätoiminta

Näytelmätoiminta on ollut maamme nuorisoseuroissa yksi kantava tukipilari. Niin on ollut ja on vielä tänäänkin, myös Kuusassa.
”Jo ensimmäisenä toimintavuonna, joka oli vain n. puolen kalenterivuoden pituinen, esitettiin kaksi näytelmää, jotka olivat Sedän hankkeet ja Savon sydämessä sekä neljä kuvaelmaa, mm. Annikin haudalla. Näyttelijöinä toimivat Kalle Peura, Joh. Halonen, Kalle Mäki-Peura, Kustaa Peura, Hilma Hänninen ja Anna Peura. Tällöin ryhdyttiin myös toimenpiteisiin esiripun hankkimiseksi.
Seuraavana vuonna esitettiin neljä näytelmää; mm. Setä, Murtovaaralaiset, Löytölapsi ja eräitä kuvaelmia. Vuonna 1909 näytelmät Saimaan rannalla. 1911 päätettiin maalauttaa kulissit Jyväskylässä olevalla Koistisella. Seuran 20-vuotisjuhliin mennessä oli esitetty lähes sata näytelmää ja joukko kuvaelmia. Mm. sellaiset suuremmat näytelmät kuten: Murtovarkaus, Anna-Liisa, Rantalassa ja yhdessä äijäläläisten kanssa (Äijälä on Kuusan naapurikyliä Laukaassa) Nummisuutarit. Sekä 86 pienempää näytelmää.

Näytelmätoiminnan alkuajoilta on olemassa monta hauskaa tapausta. Kerran esitettiin näytelmää Ylä-Saarikon pirtissä. Näyttämö oli kyhätty tälläkin kertaa pahvista uuninnurkkaan. Talon isäntä makaili uunilla näytelmän esityksen aikana. Mutta niin paljon se kuitenkin kiinnosti, että hänen piti puhkaista reikä pahviseinään ja seurata siitä esitystä. Ja niin hän innostui, että heitti joukkoon omia puheenvuorojaan, hämäännyttäen näyttelijöitä. Kun oikea nuori, uljas kosiomies on piilossa pöydän alla ja reumatismin runtelema koukkuselkä kosija, jona esiintyi Kuusanmäen isäntä Kalle Peura, yritti vokotella tyttöä, joka hätääntyneenä katseli, että missä se oikea sulhanen on, niin uuninpäältä kuului: ’No tuollahan se on pöydän alla oikea mies’ ja muuta siihen tyyliin.

Varjolan isännällä Heikki Hännisellä oli myös tapana nakella esiripun yli näyttämölle aina jotain. Ei mitään pahaa kujetta, vaan milloin omenan, milloin karamellin, näyttelijöille makupalaksi. Innokkaasti hän seurasi näytelmien esityksiä. Hän oli muutenkin aikamoinen velikulta. Kun vuonna 1909 oli seuran vuosikokouksessa esillä esimiehen vaali, niin kun tehtävään esitettiin jotakin henkilöä, silloin kuului: ’Kannatetaan. Tuhminta oppiin. Tuhminta oppiin.”

Vuonna 1923 uskaltauduttiin Nummisuutareilla vierailemaan Jyväskylässä. Vuonna1926 saatiin keskusseuran talvipäivillä näytelmäkilpailuissa haltuun kiertopalkinto. Vuonna1945 maalautettiin kulissit hintaan 7000 mk. Eräitä kertoja myöhemmin on sijoituttu varsin hyvin seurojen välisissä näytelmäkilpailuissa. Kuusan nuorisoseuran näyttelijät voittivat näytelmällä Onnellinen Sakari vuonna 1948 Keski-Suomen Nuorisoseurain kilpailut.

Näytelmätoiminta on jatkunut keskeytyksettä seuran alkuvuosista aina nykypäivään asti. Seitsemän veljestä ja erilaiset tukkilaisaiheiset näytelmät olivat suosiossa 1960-1970-luvuilla. Vuonna 1988 Kuusan nuorisoseura ja Erkki Kauppinen pokkasivat Laukaan kunnan kulttuuripalkinnon 3000 mk. Sama palkinto myönnettiin keväällä 2003 Kanavateatterille. Summa oli noussut ja oli tuolloin 1000 euroa. Molempien palkintojen myöntämistä edelsi seuran näytelmätoiminnan palkitseminen Suomen Harrastajateatteriliiton valtakunnallisella kiertopalkinnolla, Esko-patsaalla.

Näytelmätoiminta on jatkunut keskeytyksettä. Jonkinlaista aaltoliikettä on ollut, mutta Kanavateatterin perustamisen jälkeen vuodesta 1994 suunta on ollut nouseva.

Muu toiminta

Näytelmätoiminnan lisäksi nuorisoseura toimintaan kuuluivat esitelmä- ja luentotoimintaa. Puhujina oli seuran omia jäseniä sekä ulkopuolisia vaikuttajia. Alkuvuosina aktiivisesti olivat äänessä mm. Joh. Halonen, Kustaa Peura, Matti Saari, Frans Kalivaara ja Eevi Solanne. Puheilla ja alustuksilla viritettiin keskusteluja kiinnostavista ja ajankohtaisista aiheista.

Oma kirjasto

Kuusan nuoriseura teki aloitteen ensimmäisenä toimintavuonnaan kyläkirjaston aikaansaamiseksi. Vuonna 1909 anottiin keskusseuralta lahjakirjastoa kirjastotoiminnan siemeneksi ja se saatiinkin. Ensimmäisenä kirjastonhoitajana toimi Matti Saari. Lainauksia oli ensimmäisenä vuotena 33 ja vuonna 1911 jo 101.

Vuonna 1914 hankittiin kirjastolle oma kaappi ja seuran vahtimestari Alpo Long’sta tuli kirjaston hoitaja. Niteitä oli tuolloin 100. Seuraavat kirjastonhoitajat olivat Ida Penttinen ja Eevi Solanne.

Kuusan nuorisoseuran kirjaston toiminta päättyi vuonna 1930, jolloin teokset lahjoitettiin Laukaan kunnalle. Kirjakaappi jäi kuitenkin nuorisoseurantalolle ja toimi siellä piirikirjastona joitakin vuosia.

Opintokerhotyö

Kerhotyö aloitettiin vuonna 1912. Kotiopinnot, lukurenkaat ja illanistujaiset keräsivät kyläläisiä yhteen mm. lukemaan Juhani Ahon Rautatie kirjaa. Kerhojen johtajina toimivat alkuaikoina Hilma Leinonen, Siiri Hänninen, Eevi Solanne, Lea Hänninen, Tellervo Hänninen, Ritva Viinikainen ja Vilho Tynkkynen. Kerhoissa suoritettiin nuorisoseuramerkkejä, pidettiin kirjakerhoa, kirjoitettiin runoja ja julkaisipa opintokerho vuonna 1952 Lempi Kopposen runokokoelman Vanha mylly.
Kerhotyötä on jatkettu aina tähän päivään asti yhteistyössä sekä Kuusan koulun että Kuusan Marttojen sekä Kanavateatterin kanssa. Erilaisia opintoryhmiä on pidetty lähinnä lapsille ja nuorille sekä liittyen teatteriharrastukseen.

Käsityökerho ja luutakerho

Käsityökerho sai alkunsa iltamien arpajaisvoittojen kerryttämiseksi. Myös miehet ottivat osaa askarteluun Hugo Kaipion esityksestä ja alkoivat valmistaa luutia, jotka sitten myytiin seuran hyväksi. Luutakerho saikin suuren suosion ja sitä pidettiin joka toinen keskiviikko jäsenten kodeissa. Vuonna 1951 Yleisradio nauhoitti luutakerhon työillan Varjolan pirtissä ja ohjelma tuli radiosta Runebergin päivänä 5.2.1952.

Seuralehti

Käsinkirjoitettu Kuuselan kuiskeita ja jonkin aikaa nimellä Kuusalan kuiskeita ilmestynyt lehti kertoi parhaimmillaan kuusi kertaa vuodessa kuusalaisten yhteisistä asioista. Värikäs kansikuva, joissa on kuvattu alueen rakennuksia tai ajankohtaista aihetta ja kauniit alkukirjaimet olivat tunnusomaisia tälle lehdelle. Sen toimittamiseen eri aikoina ottivat osaa 1920-luvulla mm. Onni Peura, Antti Oskari Raivio ja Elsa Hänninen. 1930-luvulla ainakin Tauno Lääperi ja Uuno A. Närhi. Myös Eva Eklund, Heikki Hänninen, Anna Viinikainen ja Kyllikki Veijola sekä Lempi Kopponen toivat panoksensa lehden tekoon. Viimeisinä vuosina 1950-luvulla lehti ilmestyi pikkujoulujen aikaan. Muutamia numeroita on säilynyt seuran arkistossa.

Juhlat

Seuran ensimmäinen kesäjuhla vietettiin Mansikkamäen pytingissä vuonna 1907. Päivällä oli kansanjuhla ohjelmineen ja erilaisine kilpailuineen ja illalla sitten pidettiin iltamat. Kuusan kuuluisa juhannusjuhlaperinne aloitettiin vuonna 1912 Mansikkamäellä ja heti alusta lähtien juhlan taloudellinen vaikutus seuran toiminalle oli merkittävä. Kokonpoltto, kylien välinen soutukilpailu, lipunnosto, kuorolaulu, soitto ja kansantanhut kuuluivat juhannusjuhlien ohjelmaan vuosikausia

Mansikkamäeltä juhlat siirtyivä lähemmäksi koskea ja vielä 1990-luvun lopulla Kuusan nuorisoseuran järjestämät juhannusjuhlat keräsivät tuhansia kesävieraita. 2000-luvulla juhannusjuhlien järjestäminen on jäänyt Hännisen Jussin ja Kallion Markuksen harteille.
Juhannusjuhlien lisäksi on juhlittu äitienpäiviä, pikkujouluja, itsenäisyyspäiviä. On vietetty työn juhlaa, Kalevalan päivää, kotiseutujuhlia ja raittiusjuhlia.

1990-luvun ja 2000-luvun alun toimintaa on voimakkaasti leimannut Kuusan nuorisoseuran alaisuuteen ja pihapiiriin perustettu Kanavateatteri. Sen toiminta on vuonna 1994 kasvanut tasaisesti ja teatterin lipputuloilla on pystytty korjaamaan teatterialuetta ja nuorisoseurantaloa. Nuorille on järjestetty erilaisia teatterikursseja ja yhteistyö kylän muiden yhdistysten kanssa on toiminut hyvin. Nuorisoseurantalon kehittäminen kylätaloksi on viimeisin projekti, johon anottiin ja saatiin Maaseudun Kehittämisrahaa EU:lta Jyväsriihi ry:n kautta.

Kanavateatteri

Kanavateatteri – kuusalaisten oma kesäteatteri

Kanavateatterin juuret liittyvät kiinteästi Kuusan nuorisoseuran näytelmäharrastusperinteeseen, joka alkoi 1900-luvun alussa, kun nuorisoseura perustettiin. Perinteet vaativat tuekseen sopivan tilaisuuden, innokkaat ihmiset ja paljon työtä niin jotakin uutta syntyy vauhdittamaan ja monipuolistamaan jo olemassa olevaa toimintaa. Niin kävi myös Kuusassa. Aika oli 1990-luvun alussa juuri oikea oman ulkoilmakesäteatterin perustamiselle.

Kuusan nuorisoseuran näytelmäpiiri voitti vuonna1987 Kankaanpäässä Suomen Harrastajateatteriliiton valtakunnallisessa näytelmäkatsauksessa kiertopalkinnon virkaa tekevän Esko-patsaan vuodeksi itselleen näytelmällä Ystäväni lohikäärme. Voitto vahvisti harrastuksen parissa toimineitten itsetuntoa ja oltiin valmiita ottamaan yhä suurempia haasteita. Näytelmän ohjasi kuusalainen Erkki Kauppinen. Kauppisen Ekin näytelmäharrastus alkoi Laukaan teatterissa jo 1960-luvulla ja hänet muistetaan monista vaikuttavista roolitöistään. Varsinaisen näyttelemisen lisäksi hän on määrätietoisesti kouluttanut itseään sekä näyttämötyön että ohjaustyön osalta. Erkki Kauppinen on toiminut aktiivisesti myös valtakunnallisella tasolla sekä nuorisoseurajärjestössä että harrastajateatteriliitossa. Kankaanpään voiton myötä alkoi kehittyä unelma omasta kesäteatterista.

Kun Kuusassa sitten alkoivat Keiteleen kanavan Kuusan sulun rakennustyöt ja valtavat ruoppaukset näki Kauppinen tilaisuuden tulleen. Kuusan nuorisoseurantalon ympärillä olevia maa-alueita alettiin vaihtaa seuran omistukseen ja kun riittävä tila omalle kesäteatterille oli saatu alkoivat maisemointityöt.

Kanavatyömaalta saatiin neuvoteltua ruopattua maa-ainesta, joilla rakennettiin teatterimonttuun kukkuloita, pienempiä kumpuja sekä nousevan katsomon taustarinne. Silloinen kanavatyömaan laukaalainen rakennuspäällikkö Jouni Kaisanlahti suhtautui ajatukseen myönteisesti. Alueelle tuotiin kiviä, istutettiin puita ja katsomolle kaivettiin oma, amfiteatterimainen rakenne sitä varten muovattuun rinteeseen. Kaikki tehtiin kuusalaisten toimesta talkoilla.

Erkki Kauppinen kertoo, että rakennustyömaan ollessa kuumimmillaan hän saattoi pysäyttää läheistä maantietä ajavan tutun kaivinkoneurakoitsijan ja pyytää tätä talkoisiin siltä seisomalta. Myös venäläisiä kanavarakentajia näkyi talkoissa.

Kuusalaisten unelma alkoi toteutua. Talkootyötunteja kertyi lähes 11.000. Mutta lopulta Kanavateatterin ensi-iltaa vietettiin kesällä vuonna1994. Näytelmänä oli silloin Simo Ojasen kirjoittama ja Erkki Kauppisen ohjaama farssi Emma elvyttää. Se sopi aiheensa puolesta Kuusaan kuin kuohu koskeen. Näytelmässä pieneen kylään tulee luovan toiminnan kouluttaja ja hän saa kylässä aikaan monenlaista vipinää. Samanlaista vipinää sai Kuusassa aikaan oman kesäteatterin rakentaminen eikä se vipinä kerta kaikkiaan loppunut ensimmäiseen näytöskesään. Uusi teatterimonttu osoitti toimivuutensa, sillä näyttämölle voitiin tulla monta eri reittiä, monessa tasossa ja monella eri kulkuneuvolla. Hevosia, traktoreita, autoja, mopoja, rollaattoreita, käsikärryjä, veneitä ja polkupyöriä on nähty Kanavateatterin näytelmissä.

Kanavateatteri toimii

Hyvien kesäteatterinäytelmien löytäminen on todella vaikeaa. Vanhat suosikit kiertävät vuodesta toiseen ja uusien näytelmien kohtalona on usein muutaman esityskesän jälkeen vaipua Näytelmäkulman arkistoihin. Kanavateatterissa näytelmänvalinnoissa lähdettiin siitä, että näytelmällä on katsojalle muutakin annettavaa kuin pelkkää kesäiltaan kyllä niin hyvin sopivaa ja kuuluvaa naurattamista. Kosketuspinta katsojiin pyrittiin saamaan mahdollisimman suureksi.

Emma elvyttää näytelmää esitettiin vielä muutama näytös kesäkuussa 1995, mutta sitten vuoroon tuli Heikki Turusen romaanin Kivenpyörittäjän kylä pohjalta dramatisoitu teatteriversio. Kuin vauhdittamaan kuusalaisten esitystä tuli ensi-iltaan keväällä 1995 Markku Pölösen ohjaaja samanniminen suomalainen elokuva. Heikki Turunen kävi pariinkin kertaan katsomassa kuusalaisten näytelmän ja oli näkemäänsä erittäin tyytyväinen. Myös Suomen Kuvalehti kertoi artikkelissaan laajasti Kuusan muuttumisesta Kivenpyörittäjän kyläksi. Kiveä pyöritettiin Kanavateatterissa kolme kesää ja näytelmän näki lähes 10.000 katsojaa. Ohjaajana toimi edelleen Erkki Kauppinen.

Siinä missä Kivenpyörittäjän kylä otti kantaa autioituvan maaseudun totiseen tulevaisuuteen, nähtiin Kanavateatterissa kesinä 1997-1998 Anni Blomqvistin kirjoittama musiikkipitoinen näytelmä Myrskyluodon Maija. 1800-luvulle sijoittuva saaristolaistarina oli haaste kuusalaisille. Miten saadaan sisämaassa olevaan teatteriin merellinen ilmapiiri. Kuusalaisen Seppo Korhosen suunnittelema näyttämön pienoismalli luotoineen ja kalastajamökkeineen, laitureineen ja veneineen toteutettiin viimeistä piirtoa myöten. Myrskyluodon Maijan elämää seurattiin takautumina pikkutytön elämästä aina Maijan vanhuuspäiviin asti. Kertojana toiminutta vanhaa Maijaa esitti Eila Hammaren, aikuista Maijaa hänen tyttärensä Päivi Hammaren-Jokela ja nuorta Maijaa tyttärentytär Auli Jokela. Kolme sukupolvea samassa näytelmässä kertoo osaltaan innostuksesta tämän harrastuksen pariin. Ohjaajana toimi Erkki Kauppisen.

Myrskyluodon Maijan jälkeen näyttämö muuttui tanssilavaksi, kun 1960-luvun tangon tahdit soivat teatterimontusta Unto Monosen satumaan siivittäminä. Tangoja tanssittiin orkesterin tahdittamana kesät 1999 ja 2000. Allekirjoittaneella oli kunnia esittää traagisella tavalla, oman käden kautta satumaahansa päätynyttä tangosäveltäjä Unto Monosta.

Esko-patsas

Erkki Kauppisen rinnalle nousi Kanavateatteriin ohjaamaan Päivi Hammaren-Jokela, jonka kirjoittamaa nuorten näytelmää Sukellus esitettiin vuosina 2000 ja 2001.

Näytelmästä Satumaa hypättiin vielä kauemmaksi suomalaisten historiaan. Heikki Luoman kirjoittama ja Erkki Kauppisen ohjaama Vieraas maailmas kertoi karjalaisen siirtolaisperheen elämästä Keski-Suomessa.

Myrskyluodon Maija ja Unto Monosen Satumaa-näytelmät osallistuivat Suomen Harrastajateatteriliiton valtakunnallisiin teatteritapahtumiin. Maija Jyväskylässä ja Satumaa Kuopiossa. Tiukan äänestyksen jälkeen molemmilta näytelmiltä meni ohitse se haluttu Esko-patsaan voitto. Sen sijaan Vieraas maailmas-esitys kosketti vuonna 2002 Kuopiossa Teatteri-Apaja Kallavan tuomareita ja kahmi mukaansa Esko-patsaan lisäksi myös yleisön suosikki-palkinnon. Erkki Kauppisen unelma toteutui uudelleen.

Asuntomessut ja Kanavateatteri

Kanavateatterin ympäristöä ja teatterialuetta on uudistettu vuosien varrella. On hankittu uusi parkkipaikka Armas Korhosen suostumuksella teatterille johtavan tien varrelta. Keväällä 2002 käynnistettiin projekti katsomon kattamiseksi ja saman kesän näytelmää voitiin jo näytellä uuden katoksen varjossa. Katosprojektin rahoittamiseksi saatiin pesämunaksi Laukaan Säästöpankin kulttuurisäätiöltä 8409 euroa ja projektin rahoittamiseksi solmittiin yhteistyösopimuksia lähiseudun yrittäjien kanssa. Kuusan nuorisoseura liittyi Peurunka Centerin yhteistyökumppaniksi ja tämän alueellisen kehityshankkeen osaprojektina haettiin EU:lta tukea katosrakenteiden, katsomon ja äänilaitteiden uusimiseksi. Syksyllä 2002 tuli päätös, että hankkeeseen on myönnetty rahaa n. 60.000 euroa. Hankinnat saatiin suoritettua talkootöineen keväällä 2003 ja nyt Kanavateatterilla on toimivien ja uusittujen teatterirakenteiden lisäksi käytössä monipuolinen ääni- ja valokalusto.

Laukaan Asuntomessukesäksi 2003 päätettiin valita Heikki Luoman ja Jukka Mäkisen kirjoittama näytelmä, TV 2:n ohjelmistossa pyörinyt maalaiskomedia, Vain muutaman huijarin tähden. Se oli edellisenä kesänä vetänyt Pyynikin kesäteatteriin Tampereelle yli 40.000 katsojaa. Kanavateatterilaiset kävivät katsomassa pyörivän katsomon mallia Tampereella. Yksi syy valintaan oli se, että ajateltiin suurelle yleisölle tutun näytelmän vetävän helpommin satunnaisia matkailijoita ja messuvieraita puoleensa. Kun Satumaan näki ensimmäisenä kesänä 6500 katsojaa, niin Huijaria seurasi mahtavat 10.000 katsojaa, joka on teatterin katsojaennätys. Asuntomessujen takia näytäntökautta venytettiin kuukauden mittaiseksi ja esityksiäkin oli 25.

Kesällä 2004 Heikki Luoman ja Jukka Mäkisen tuotanto sai jatkoa, kun ensi-iltaan tuli näytelmä Mooseksen perintö. Tutut hahmot kanttori Piiparisen johdolla ”mopoilivat” näyttämöllä ja vetivät katsomoon taas yli 10.000 katsojaa, kuten edellä tuli mainittua.
Vuodesta 1994 alkaen on Kanavateatterin toiminta ollut määrätietoista pyrkimyksissään kehittyä yhdeksi Keski-Suomen johtavista harrastajateattereista. Huomiota on kiinnitetty asiakkaisiin heti heidän teatterialueelle saapumisestaan lähtien. Parkkipaikkajärjestelmä on hiottu toimivaksi, katsojat toivotetaan tervetulleiksi heti heidän astuttuaan ulos autosta. Tarjoilupisteitä ja ahkeraa tarjoiluhenkilökuntaa on riittävästi palvelemaan monisatapäistä yleisöä väliajalla. Äänentoistolaitteisto on ammattitasoa. Asioita ei ole jätetty sattuman varaan. Ja mikä parasta, myös näytelmävalinnat ovat onnistuneet.

Kesällä 2005 Kanavateatterissa esitettiin vanhaa suomalaista musiikkinäytelmää, Antero Siljon Kuismaa ja Helinää. Kahden farssikesän jälkeen tarjolla oli alkuperäisen idean mukaisesti katsojaa hieman monitahoisemmin puhutteleva teos.

Sisänäytelmiä ja uusia ohjaajia

Erkki Kauppinen on urakoinut ohjaajana ulkonäyttämöllä kiitettävästi. Sen lisäksi Kuusan nuorisoseurantalon näyttämöllä on nähty talvikausina lukuisia eri esityksiä, joissa ohjaajat ovat vaihdelleet. Laukaalaisen Jarmo Inkisen johdolla on esitetty mm. näytelmät Tie Mekkaan sekä nuorten näytelmä Saanko elää. Jouni Salo ja Anne Saastamoinen on nähty ohjaamassa näytelmää Kalajuttu ja Päivi Hammaren-Jokela ohjasi käsikirjoittamansa sosiodraamanäytelmän Meidän Millassako magiaa, joka myös videoitiin. Se oli Kanavateatterin kädenojennus Laukaasta lähteneelle ja laajasti huomiota saaneelle kasvatusyhteistyöprojektille Yhdessä elämään. Päivi-Hammaren Jokela on ollut mukana Laukaan teatterinkin toiminnassa ja monipuolista teatteriharrastusta on kertynyt hänelle kymmeniä vuosia.

Kuusan nuorisoseurantalo on toiminut myös muiden yhdistysten näyttämönä ja varsinkin Laukaan kansalaisopiston näytelmäpiirin sekä Laukaan Viihdekuoron kanssa on tehty yhteistyössä useita projekteja.

Keväällä 2004 kansalaisopiston näytelmäpiirin työnä nähtiin farssi Saranat ja sardiinit. Sen ohjasi laukaalainen Jarmo Inkinen. Inkisen ohjaustöitä on nähty lähiseudun kesäteattereissa ja hän on vetänyt erilaisia näytelmäkursseja Laukaan kansalaisopistolla. Inkinen on toiminut aikanaan mm. Jyväskylän kaupunginteatterin ohjaajana. Keväällä 2005 hän ohjaa Kanavateatterin ja kansalaisopiston yhteisprojektina valmistuvan Agatha Christien tekstiin perustuvan näytelmän Kymmenen pientä neekeripoikaa.

Vuosituhat vaihtui Multamäessä

Vuosituhannen vaihtuminen aiheutti eri puolilla maailmaa valtavan määrän siihen liittyvää aktiviteettia. Mainostavaraa, juhlia, ilotulitusta. Lensiväthän innokkaimmat aikavyöhykkeeltä toiselle ottamaan uutta vuotta vastaan useamman kerran.
Myös Laukaassa mietittiin mitä voitaisiin tehdä. Yhdessä Vapaa-aikatoimen, Peurungan ja Varjolan tilan kanssa päättivät Kuusan nuorisoseuralaiset valmistaa vuosituhannen vaihteeseen Hitto-oopperan nimeä kantavan ulkoilmaesityksen. Käsikirjoitus saatiin Katri Taanilalta, musiikin sävelsi Laukaassa asunut puolalainen Wojciech Toklowicz, ohjauksesta vastasi Erkki Kauppinen ja näyttämöksi saatiin Laukaan kunnan vapaa-aikakeskuksesta, Multamäestä, raivattu ulkorinnealue. Syksyn pimeydessä harjoiteltiin näytelmä, joka sijoittui Lappiin ja kertoi kristinuskon tulosta Suomeen. Vaikuttavaa kokonaisuutta esitettiin Uuden Vuoden yön lisäksi muutamia kertoja ulkoilmaan uskaltautuneelle yleisölle. Kova pakkastalvi ja näyttämön syrjäinen sijainti veivät suurimmat yleisömassat. Mutta Kanavateatterissa oltiin ylpeitä. Oli taas kerran tartuttu mahdollisuuteen tehdä jotakin uutta, jotakin omaa, jotakin erilaista. Aivan niin kuin Kuusassa on tapana ollutkin. Hitto-oopperan musiikista valmistui CD-äänite samoin kuin Myrskyluodon Maijankin näytelmäsävelistä.

Kuusan nuorisoseurantalo

Kuten Kuusan nuorisoseuran toiminnasta kerrottiin, saivat seuran jäsenet järjestää aluksi iltamia ja kokouksia Mansikkamäellä sijainneessa entisessä Turvattomien lasten koulussa. Korvaukseksi salin vuokrasta maalautettiin sen lattia seuran kustannuksella. Lämmitys ja siivous tuottivat seuralle jonkin verran vaivaa ja kokoukset siirrettiin pidettäväksi salin vieressä olevaan pienempään huoneeseen. Pian kuitenkin tuli aika, ettei Mansikkamäen tiloja saanut enää käyttää ja ajatus omasta toimitalosta herätettiin henkiin. Omaa taloa oli toki mietitty jo heti toiminnan alkuvuosina, mutta nyt asia muodostui todella tärkeäksi. Järjestettiin arpajaiset ja perustettiin käsityökerho valmistamaan voittoja. Samalla valittiin toimikunta tiedustelemaan tonttia valtiolta.

Talohanke olisi ehkä muodostunut pitkäikäiseksi, mutta paikkakunnalla ollut uittopiirin esimies Frans Kalin ryhtyi ripeäotteisesti toteuttamaan talohanketta. Vuosikokouksessa 30.1.1910 tehtiin päätös oman talon rakentamisesta. Valittiin väliaikainen rakennustoimikunta, johon kuuluivat Frans Kalin, tilanhoitaja A. Lönnroth ja kauppias A.W. Söderlund. Toimikunnan tehtäviin kuului tehdä suunnitelma, laatia kustannusarvio ja hankkia tontti. Rakennusrahaston kartuttamiseksi järjestettiin 4000 arvan arpajaiset, arpa 25 penniä ja päävoitoksi päätettiin hankkia lehmä, jonka hinta saa olla enintään 75 mk. Käsityötoimikuntaan valittiin Hilma Hänninen (Itälahti), Ida kalin ja Maria Saari.

Toimikunta esitti siltä pyydetyt suunnitelmat jo maaliskuun 28.päivänä. Sillä oli kahdetkin talon pohjapiirustukset. Mutta tonttiasia oli vielä avoin. Tonttia oli yritetty saada valtiolta, mutta tuloksetta, samoin oli asia Janhosen talonkin kohdalla. Janhosen talon tupaa, joka myöhemmin toimi Kuusan kansakoulun alaluokkana, käytettiin tuolloin melko paljon Leinolan Työväenyhdistyksen iltamien pitoon. Sen sijaan sitä ei suostuttu vuokraamaan oman paikkakunnan nuorisoseuralle, vaikka usein seuralla oli vaikeuksia löytää tiloja. Sitten yritettiin saada tontti kunnalta, mutta sekin kieltäytyi antamasta. Lopulta seurakunta auttoi nuorisoseuraa pulasta antamalla tontin. Seurassa ihmeteltiin tätä, koska ajateltiin, että nuorisoseuran riennot olisivat seurakunnalle vieraammat kuin kunnalle. Vuonna1910 lopussa olivat seuran säästöt vain 909,35 mk, mutta talohanketta vietiin silti eteenpäin.

Vuonna1913 saatiin ostaa edullisesti 400 pohjapuuta, jotka osti Albert Viinikainen. Kalin ja Lönnroth veistättivät ja sahauttivat ne. Vuonna1913 saatiin tontti Pellosniemen pappilan alueelta. Heti sen jälkeen ryhdyttiin rakentamaan taloa. 7.9.1913 pidettiin seuran kokous omalla tontilla, vaikkei siinä ollutkaan vielä minkäänlaisia rakennuksia. Kokouksen osanottajat varmaan näkivät ne kuvitelmissaan tontilla.

Monenlaisia urakoita

A. Long teki urakalla kivityön 240 mk hinnasta, Santeri Salolle annettiin puutyöt 600 mk:n hinnasta vesikattoon. Kalin teki piirustukset ja lainaa saatiin Laukaan Säästöpankista 1800 mk ja tilanhoitaja Lönnrothilta 2000 mk. Tämä aika oli todellista työn ja toiminnan aikaa Kuusan nuorisoseurassa.

Lukemattomat talkoot pidettiin tuon vuoden aikana. Milloin vedätettiin rakennustarvikkeita tontille, milloin tehtiin muuta työtä ja kerättiin sammalta. Jokaisella seuran jäsenellä oli tilaisuus käydä talkoissa, milloin vain kiireiltään ehti. Toiset tekivät päiväkaupalla hommia ja silloin nähtiin kenestä löytyi sitä oikeaa nuorisoseurahenkeä.

Loppujen lopuksi talon rakentajien joukko oli pienen pieni, mutta he tekivät sitä uutterammin. Rakennustoimikunnan jäsenet kävivät lähes päivittäin katsomassa hankkeen etenemistä.

Talo valmistui vuonna 1914 oltuaan vuoden päivät rakenteilla. Rakennustoimikunnan tilien mukaan se tuli maksamaan 5535,95 mk. Todellisuudessa se oli tullut paljon kalliimmaksi, sillä talon hyväksi oli tehty suuri määrä ilmaista talkootyötä. Vihkiäisjuhla vietettiin arvokkain menoin 20.6.1914. Seuran toiminta vilkastui huomattavasti tämän tapahtuman jälkeen.

Talo laajenee

Oman talon myötä laajentunut toiminta pakotti pian laajentamaan taloa. Lähinnä kaivattiin parempia tiloja vilkasta näytelmätoimintaa varten. Vuoteen 1927 mennessä oli seurassa näytelty jo lähes sata näytelmää, joukossa muutama koko illan näytelmäkin.
V 1917 tehtiin päätös näyttämöosa laajentamisesta talon itäiseen päätyyn. Väliaikaiseen rakennustoimikuntaan valittiin uudistustöitä suorittamaan Viinikainen, Vatiainen, Jotuni, Kalin ja Spolander. Vapaussodan aika kuitenkin viivästytti talon hankkeen toteutumista siten, että talon laajennus toteutui vasta 1920, jolloin Suomi oli itsenäinen. Työn suoritutti loppuun uusi rakennustoimikunta, johon kuuluivat Viinikainen, Kopponen Heikki Hänninen nuorempi. Laajennuksen jälkeen taloon oli käytetty rahaa noin 9000 mk.

Uusi laajennus

Vuonna 1938 suoritettiin uusi laajennus, joka oli melko suuri. Se muutti huomattavasti talon ulkonäköä. Silloiseen rakennustoimikuntaan kuuluivat A. Viinikainen, Onni Peura, Heikki Hänninen, Heikki Kaipio ja Juho Kopponen. Laajennus suorittiin rakennusmestari E. Syväsen laatimien piirustusten mukaan ja urakoitsijana toimi Otto Tamppinen, ollen urakkasumman 15.500 mk. Syyskuun 24. päivänä pidettiin uudistetun talon vihkiäisjuhla, josta muodostui kaunis ja mieleenpainuva tilaisuus. Ulkorakennus rakennutettiin vuonna 1940.
Uudistuksissa taloon oli laitettu rahaa muutamia kymmeniä tuhansia markkoja. Sähköjen laitto vuonna 1948 maksoi toistasataatuhatta markkaa.

Talon vahtimestarina toimi Jaakko Penttinen äitinsä kanssa. Vahtimestarin huone oli hänen mukaansa niin kylmä, että yöllä tukka jäätyi tyynyyn kiinni ja sylki jäätyi matkalla maahan oikein napsahtaen osuessaan lattiaan.

Viimeisen 50 vuoden aikana on nuorisoseurantaloa remontoitu aika ajoin. 1980-luvun alussa talo oli päässyt aika huonoon kuntoon ja silloinen nuorisoseuran johtokunta otti asiakseen talon korjaamisen. Saaduilla avustuksilla ja talkoilla talon kunto alkoi kohentua, ja 1990-luvun alussa, jolloin lähistöllä asusti venäläisiä kanavarakentajia, remonttia jatkettiin. Talo maalattiin sisältä ja ulkoa, lattiat hiottiin ja näyttämölle hankittiin valolaitteita yhdessä Laukaan teatterin kanssa. Yläkertaan tehtiin nuorisolle harrastustiloja, jotka myöhemmin muutettiin Kanavateatterin pukuvarastoksi.

Viimeisin suuri remontti aloitettiin keväällä 2004, jolloin talon taakse rakennettiin reilun sadan neliön suuruinen lisäsiipi. Siihen tulivat uudet saniteettitilat, uusi keittiö sekä lämmönjakohuone sekä varastotilaa. Remontti toteutettiin JyväsRiihi ry:n kautta saadulla EU:n maaseudun kehittämiseen myönnetyllä avustuksella, teatterin tuotoilla sekä lainarahalla. Mukana rahoittamishankkeessa olivat myös valtio ja Laukaan kunta. Remontin teki kuusalainen Rakennusliike Pekka Hautala Ky. Uusitun talon tupaantuliasia vietettiin 12.joulukuuta 2004 kestitsemällä kutsuvieraita kakkukahvein, puhein ja monenlaisin esityksin.

Monenlaista käyttöä

Nuorisoseurantaloa on sen olemassa olonsa aikana käytetty monenlaisiin tarkoituksiin. Se on ollut vaalihuoneistona, siellä on pidetty mm. hengellisiä kokouksia. Sitä ovat käyttäneet Laukaan kunta, maataloudelliset seurat, maanpuolustus ja urheiluseurat. Siellä on näytetty elokuvia.

Vuonna 1921 seuran johtokunta päätti, ettei taloa luovuteta elokuvanäytäntöjä varten. Mutta vuonna 1923 päätöstä peruttiin sen verran, että Hyppöselle annettiin lupa neljä kertaa näyttää elokuvia. Myöhemmin nämä elokuvaillat saivat todella suuren suosion.
Talolla on aikanaan asunut vahtimestari ja se on toiminut lyhyitä aikoja tilapäisasuntona.

Talolla on pidetty myös puolueitten kokouksia, mm. Leinolan työväenyhdistys kokoontui siellä aikanaan. Sittemmin on päätetty, ettei taloa luovuteta minkään puolueen tilaisuuksiin, koska nuorisoseuraliike perustuu puolueettomuuteen. Viime vuosina taloa on vuokrattu kuitenkin eri puolueille esim. pikkujoulujen pitopaikaksi. Sen verran menneiden vuosien tiukat asenteet ovat sulaneet.

Hiljaisina nuorisoseuratoiminnan vuosina 1970-luvulla talossa pyrittiin järjestämään vuosittain ainakin pikkujoulut ja 1990-luvun alussa jatkuvaa vuokratuloa kertyi Lomittajakurssien pitämisestä. Kurssit kestivät 6-9 kk ja opettajana toimi Marja Kallio. Opiskelijat asuivat osin kylällä vuokralla ja toivat lisäansioita joidenkin kyläläisten kukkaroon. Näyttämölle sijoitetut, opetusvälineenä toimineet lypsykoneet, eivät näytelmäpiiriläisiltä saaneet kovin suuria aplodeja.

Hermannit ja Hermanskat

Suomen Nuorison Tuki -säätiö on vuodesta 1966 lähtien myöntänyt erityisiä Hermanni- ja Hermanska -arvonimiä. Vuoden 2003 alusta lähtien arvot myöntää Suomen Nuorisoseurojen Liitto. Arvon ulkoiseksi merkiksi Liitto luovuttaa ostajalle hopeisen rintamerkin ja kunniakirjan. Arvonimien saajista pidetään luetteloa ja heidän nimensä julkaistaan Nuorisoseura-lehdessä. Arvonimen hinta on 70 € (vuonna 2004), ja arvonimien tuotto käytetään lyhentämättömänä nuorisoseuratyön tukemiseen. Hermanneilla ja Hermanskoilla on alueellisia tapaamisia ja he vievät nuorisoseura-aatetta eteenpäin omalla esimerkillään.

Kuusan nuorisoseurasta Hermanni ja Hermanska arvonimen ovat saaneet: Marja ja Kyösti Kallio, Aili ja Armas Korhonen, Ritva ja Aatto Arela, Eeva ja Erkki Kauppinen sekä Helena ja Keijo Myllylä.

Timo Luokomaa