- page 2

Viihdyttävä farssi

Palkkamurhaajan painajainen on Francis Weberin käsikirjottama (suomentanut Reita Luonatvuori) farssikomedia, joka sai ensi-iltansa Kanavateatterissa, Kuusalla 16.11.2018. Näytelmän on ohjannut Annu Sankilampi. Näytelmän palkkamurhaaja Ralphilla on tehtävänä hoidella oikeustalolta poistuva hankala todistaja, mutta tehtävästä tulee hetkessä monimutkaisempi, kun viereiseen hotellihuoneeseen sattuu maalaiskylän paikallislehden kuvaaja Pignon, joka hautoo itsemurhaa, koska hänen vaimonsa on lähtenyt psykiatrinsa matkaan. Palkkamurhaaja Ralph joutuu keskelle sellaista pyöritystä, jota seuratessa naurunpurskahduksilta on vaikeaa välttyä!

Tila, johon näyttämö ja nouseva katsomo oli rakennettu, oli mukavan pienen kokoinen. Oli kiva, kun näyttämö oli niin lähellä yleisöä, joten näki hyvin mitä näyttämöllä tapahtui ja vuorosanoista sai hyvin selvää. Näytelmän lavastus pysyi koko esityksen ajan samana ja lavastukseksi oli tehty Ralphin ja Pignonin viereiset hotellihuoneet. Lavastus oli mielestäni hyvin suunniteltu ja siitä sai heti oikean hotellihuoneen vaikutelman. Lavastusta hyödynnettiin hyvin koko näytelmän ajan esimerkiksi myös niin, että toisen huoneen ikkunasta “ikään kuin” kuljettiin ränniä pitkin toisen huoneen ikkunaan.

Näytelmä oli toteutettu viiden näyttelijän voimin, joista yksi esitti niin hotellivirkailijan kuin poliisinkin roolia. Tarinaan ei olisikaan mielestäni kaivattu useampaa henkilöä, koska Ralph ja Pignon olivat niin suuressa roolissa näytelmässä, ettei heidän lisäksi tarvittukaan kuin muutama sivuhenkilö. Näyttelijäsuoritukset olivat erittäin hyviä ja he heittäytyivät rooleihinsa mainiosti myös ilmeidensä ja eleidensä kautta. Katsojana pystyi aistimaan mainiosti niin hotellivirkailijan kiusaantuneen olon kuin palkkamurhaajan tuohtumuksen hotellinaapuriaan kohtaan.

Näytelmä oli kerrassaan viihdyttävä ja nauruhermoja kutkuttava, toisaalta mitä muuta farssikomedialta voikaan odottaa. Näytelmää katsellessa tuli sellainen olo, että niin yleisö kuin näyttelijätkin viihtyivät näytelmän parissa kukin omilla tahoillaan. Näytelmän kulkua oli helppoa seurata, eikä tullut tylsää hetkeä, koska tuntui, että näyttämöllä tapahtui koko ajan. Ainoana pienenä kritiikkinä tulee mieleen näytelmän keston lyhyys väliajan jälkeen. Toisaalta väliaika oli hyvinkin loogisessa kohdassa näytelmän juonen kannalta. Tuli kuitenkin vähän sellainen olo, kun väliajan jälkeen istui takaisin seuraamaan esitystä, että ei ehtinyt kuin istahtaa hetkeksi ja sitten esitys jo loppuikin. Kokonaisuutena esitys oli kuitenkin miellyttävä ja humoristinen. Olin myös mielissäni siitä, että alkuspiikissä, jossa ohjattiin sulkemaan matkapuhelimet, viitattiin nokkelasti näytelmän teemaan siten, että vertailtiin yleisön ja palkkamurhaajan yhtäläisyyksiä tyylillä “suljethan matkapuhelimesi, sillä et halua paljastua”. Palkkamurhaajan painajainen oli viihdyttävä farssikomedia, jonka parissa viihtyivät varmasti niin vanhat kuin nuoretkin katsojat!


Puffin kirjoittaja Emilia on 17-vuotias opiskelija Vääksyn yhteiskoulusta. Katso myös Emilian kirjoitus kesän Taivaan tulista.