Teatteriesityksessä seurataan nuoren Elsan elämää jatkosodan vuosina 1943-44. Näytelmän inspiraationa ja perustana ovat kirjeet, jotka löytyivät yllättäin kotitalon vintiltä. Keskisuomalainen äitini oli käynyt vilkasta kirjeenvaihtoa sotavuosina tuntemattomien sotilaiden ja evakkoystävättärensä kanssa. Kirjeet paljastavat sota-ajan epävarmuuden ja ihmisten toiveen tarttua olemassa oleviin hetkiin. Vaikeat olosuhteet eivät lopeta unelmointia – päin vastoin, katse suunnataan tulevaan. Kirjeiden välityksellä haetaan tukea ja turvaa, ja pyritään säilyttämään rauhantila edes mielikuvien tasolla. Kaaoksen keskellä tuntematon Lauri kirjoittaa: ”Kirje se on sotilaan paras lahja.” Kuolemasta ei mielellään puhuta – kaikki janoavat vain rauhaa ja rakkautta.