Leilan ja Henrin pitkällä yhteisellä taipaleella on ollut hyvin vähän vaihtelua ja yllätyksiä. Tänäänkin on Henrin syntymäpäivä, ja luvassa on ainoastaan rauhallinen kalkkuna-ateria ystäväpariskunnan kanssa. Mutta kun Henri lopulta tulee kotiin, tunnin myöhässä, kaikki kääntyy päälaelleen. Syyksi paljastuu raha — salkullinen sitä! Leila ei ole tuntea miestään, eivätkä kylään tulleet Lissu ja Vesakaan lakkaa ihmettelemästä. Äkkirikastunut päivänsankari aikoo poistua maasta vielä samana iltana. Mutta mikään ei koskaan ole niin helppoa ja yksinkertaista. Hyvin pian kuvioita alkaa sotkea kaksi poliisia ja yli-innokas taksikuski.
Ray Cooneylle tuttuun tapaan hätäisesti keksityt valheet johtavat toisiin, ja niinpä väliaikaan mennessä juoni on jo totaalisen solmussa.
Miten kaikki selviää? Vai selviääkö lainkaan? Selviääkö edes ensikännejään kokeileva Leila? Päästäänkö talosta koskaan liikkeelle, ja kuka lähtee minnekin kenenkin kanssa? Pääsevätkö Anneli ja Aimo Australiaan, muistaako kukaan kertoa suru-uutiset Reetulle ja Dorikselle, ehtiikö Arttu tikkakisasta Rovaniemen-junaan?
Farssikonkari Antti Viitamäen johdolla hankitaan taas kerran kosolti joulumieltä marras–joulukuussa! Älä jätä väliin!
Laukaan kunta palkitsi Kanavateatterin tukipilareina toimivat Myllylän perheen vuosittain myönnetyllä Laukaan kulttuuripalkinnolla. Kanavateatteri onnittelee perhettä tästä huikeasta tunnustuksesta! Lue asiasta lisää oheisesta Laukaa-Konnevesi -lehden artikkelista.
Kanavateatteri pokkasi samaisen palkinnon vuonna 2002. Kuusan nuorisoseuralle yhdessä Erkki Kauppisen kanssa palkinto myönnettiin 1988. Kulttuuripalkinto on myönnetty vuodesta 1985.
1985 Harri Tapper
1986 Taimi Kananen ja Siiri-Elisa Nieminen
1987 Airi Kiilavuori ja Luupäät ry.
1988 Erkki Kauppinen ja Kuusaan nuorisoseura ry.
1989 Vehniän demokraattinen yhdistys ry.
1990 Eino Kautto
1991 Savion kesägalleria
1992 Puustellin työkylä
1993 Laukaan teatteri
1994 Musiikkikoulu Rauhala
1995 Lapsikuoro Satakielet ja sen johtaja Päivi Rytkönen
1996 Vojciech Toklowicz
1997 Laukaan kyläkirjat
1998 Pentti Varkila
1999 Eila Hammarén ja Martti Nikamaa
2000 Wanhan Laukaan kotiseutuyhdistys
2001 Laukaan mieslaulajat
2002 Kuusaan Kanavateatteri
2003 Martti Muurikainen
2004 Liisa Valtonen
2005 Sari Puttonen
2006 Laukaan Lyömäsoitin festival
2007 Laukaan Säästöpankin kulttuurisäätiö ja Solveig Hiltunen
Kanavateatterin luottonaisnäyttelijän taru sai alkunsa 15 vuotta sitten kun hullu hullua yllytti. Nuori Taru tyttönen uskaltautui yhdessä kaverinsa kanssa Päivi Hammaren-Jokelan nuorten ryhmään mukaan. Teatterin tekeminen imaisi mukaansa kertalaakista. Pian nuorisoryhmä vaihtui Kanavateatterin lavaan ja pikkutyttöjen tennarit koko ajan suurempiin ja suurempiin saappaisiin. Eikä ihme. Taru Eskonen-Myllylällä on valovoimainen kyky ottaa lava haltuun ja vangita katsoja mukaan tarinaansa.
Rakastettavat roolihahmot
Vuosien saatossa Tarua on nähty Kanavateatterissa useissa eri näytelmissä, pienissä ja isoissa rooleissa. Kulissipaino tai pääjehu, niin näyttelijätär tekee aina työnsä taitavasti ja paneutuen. Tarulle kaikki roolit tuntuvatkin olevan merkittäviä, ja hän kertoo rakastuvansa aina työstössä olevaan hahmoon.
Muutama työ on kuitenkin jäänyt mieleen ja sydämeen erityisinä. Kivenpyörittäjän kylästä Meeri Oinosen rooli, jossa Taru kuvailee päässeensä ylittämään itsensä näyttelijänä ja oppineensa jopa jotain uutta myös omasta elämästään. Elämää, ei sen enempää. Sitähän teatteri on! Joillekin vain himpun verran enemmän. Ei ole tuulesta temmattua Kanavateatterin slogan: tunteita täynnä. Tarun elämä kietoutui tiukasti Kanavateatteriin myllyyn kun kesällä 2005 Kauppisen Ekin ohjaamassa Kuismassa ja Helinässä Taru tapasi Tapion. Syksyn farssi ”Juokse lempesi edestä” sinetöi alkaneen ystävyyden romanssiksi kun pari esitti lavalla avioparia. Syksyllä 2010 tanssittiinkin sitten Tarun ja Tapion häitä kun ensin oli kesällä 2006 valssattu Kanavateatterin lavalla Akselin ja Elinan tahtiin.
Tarkka ja vaativa tekijä
Ohjaajat pitävät Tarua luotettavana ja oma-aloitteisena näyttelijänä, joka sukeltaa rooliensa mielenmaisemaan huolellisesti. Näyttelijä, joka ottaa vastaan ohjeita ja nostaa esiin kysymyksiä kun kaipaa ohjausta on jokaisen ohjaajan mielestä antoisa työstettävä. Tässä ehkä syy, että Eskonen-Myllylää nähdään merkittävissä rooleissa teoksesta ja ohjaajasta riippumatta.
Ohjaaja Antti Viitamäki kertoo luottonäyttelijästään: ” Vuosien varrella on ollut ilo seurata, miten luottamus omiin kykyihin on kasvanut entisestään. Kokemuksen karttuminen näkyy hänen näyttelijäntyössään parhaalla mahdollisella tavalla: hänestä paistaa varmuus, rentous sekä oikeassa suhteessa nöyryys ja ammattiylpeys”.
Kesän 2017 suurteoksen ohjannut Kirsi Sulonen nostaa esille hektisten aikataulujen kannalta olennaisen piirteen: ”Erittäin omaksumiskykyinen, eli myös viime hetken muutokset menivät saman tien läpi. En ole aiemmin Tarun kanssa työskennellyt, mutta hän tuntui heti oikealta valinnalta Raunin rooliin.”
Näyttelijäkaverit kertovat Tarun olevan ahkera puurtaja, joka keskittyy täysillä niin rooliinsa kuin tuottajan työhönkin. Pedanttisen tarkasti Taru paneutuu aiheisiin ja tekee väsymättä töitä saadakseen lopputuloksesta onnistuneen. Taru ei koskaan matele aidan ali, eikä päästä sieltä livahtamaan työtovereitaankaan. Iloisella ja humoristisella otteellaan Taru kannustaa muitakin loistosuorituksiin, varmistaen hyvän yhteishengen ja samaan hiileen puhaltamisen. Työryhmän jäsenet kertovat, että Tarun kanssa on mukava työskennellä.
Monen lusikan varressa, samaa soppaa sekoittamassa
Tarusta on tullutkin vuosien saatossa yksi Kanavateatterin voimahahmoista, joka nykyään lavan lisäksi vaikuttaa tuottajana. Tuottajan työ on yleisölle näkymätöntä työtä, mutta ilman tuottajaa mitään ei ilmestyisi mihinkään. Tuottaja pitää huolen, että ohjaajan, lavastajan, puvustajan, markkinoinnin, myynnin, ääni- ja valotekniikan ja koko muun ahkeran työryhmän askeleet osuvat yhteen. Kaikki se mitä lopulta katsojan silmien eteen avautuu on enemmän tai vähemmän tuottajan sormenjälkien sivelemää.
Syksyllä 2018 nähdään Tarun uutena aluevaltauksena ohjaajana toimiminen. Esikoisohjauksena lavalle nousee nuorten näytelmä: Jäähyväiset Pamela Anderssonille. Kuitenkin ennen kuin povipommin ohjaukseen paneudutaan on Tarulla vedettävänä kolme helteistä viikkoa poliisin univormussa Kemijärvellä.
Tulehan katsomaan miten lettipäisestä tytönhuitukasta on kasvanut karski auktoriteetti!
