Skip to content

Tekijä: Timo Piiparinen - page 22

Taru on yksi Kanavateatterin kantavia voimia

Viime kesän Taivaan tulissa Rauni Väänänen paluumuutti synnyinsijoilleen Kemijärvelle. Etelän tavat omaksunutta poliisia ei ihan purematta nielty mejän perän asioita vatkaamaan. Vaan aika opettaa ja parantaa haavat, Kemijärvelläkin. Tyär ja isä tekivät sovinnon samalla kun muutama rikos ratkesi ja lempi leiskui.

Tänä kesänä Raunin tarina jatkuu kun Kanavateatterilla nähdään itsenäinen jatko-osa: Taivaan tulet – Veren perintö. Elämä Kempissä on kulkenut omia polkujaan. Onko lintukotomaiset ajat ohi vai joutavatko poliisit toimettomina kahvilla istuksimaan? Se tänään perjantaina 6.7.2018 kun ensi-ilta koittaa klo 19:00.

Nuorempaa konstaapelia Raunia näyttelee ihana Taru Eskonen-Myllylä, jonka viime vuoden suoritusta kriitikotkin ihastelivat. Taru on yksi Kanavateatterin kantavia voimia, yhdessä muiden sitoutuneiden ja ahkerien tekijöiden kanssa. Tarua on nähty monenlaisissa erilaisissa rooleissa jo 16 vuoden ajan.

Nykyään rakkaan harrastuksen lisäksi Taru myös työskentelee teatterin parissa. Kulttuurituottajan opinnot ovat avanneet ovia monien muiden teattereiden produktioihin tuottajan roolia hoitamaan.

Syksyllä Kanavateatterissa nähdään myös Eskonen-Myllylän esikoisohjaus kun sisänäyttämölle valmistuu näytelmä Jäähyväiset Pamela Anderssonille.

Tämän enempää paineita kasvattamatta, tulehan itse katsomaan millaisiin koukerouhin tämä kesä näyttelijättären ja roolihenkilön kuljettaa.

Toimimalla nopeasti ehdit vielä napata lipun ensi-iltaan: https://www.kanavateatteri.fi/lippuvaraus/index.php

#taivaantulet #verenperintö #kanavateatteri #esiintyjäesittely #tekijätesiin

Kuva: Christer Boman

Unelmiensa toteuttaja, tunteiden tulkitsija

Kanavateatteri omistaa vuoden 2018 näytelmänsä äskettäin poisnukkuneelle perustajalleen Erkki Kauppiselle. Jokaisessa vuoden käsiohjelmassa on muistokirjoitus eri henkilöiltä ja eri ajanjaksoilta Erkin elämästä. Nyt käsiohjelmassa on Erkin lapsuudenystävän Seppo Korhosen muistokirjoitus.

Erkki ”Eki” Kauppinen
– unelmiensa toteuttaja, tunteiden tulkitsija

Vilkas Kuusan kylä innoitti Ekiä jo nuoruudessa; rauta- ja nelostie, karjatalouskoulu, kauppaliikkeet, kioskit, myllyt, sähkölaitos, kyläpoliisi ja tukkilaiset laivoineen sekä kylällä asuvat persoonat. Kylän luonto heijastui Ekin taiteessa; kuohuva koski, mäkinen maasto, virtaavat järvet, tummat tyynet lammet ja metsät. Kylässä ja luonnossa oli rytmiä, elämää ja voimaa, joita Eki halusi koskettaviin näytelmiinsä.

Kesällä 2007 nuorisoseuran satavuotisjuhla alkoi kansanmusiikin soidessa ja Ekin siirtyessä teatterimonttuun valmiiksi aseteltujen nuotiopuiden ääreen. Hän sytytti eleettömästi nuotion ja hiljaa poistui juhlayleisön edestä. Näin Eki osoitti meille kaikille kuvainnollisesti henkisen liekin sytytyksen. Eki oli nuorisoseuran ja teatterin ystäville nuotion räiskyvä puu ja lämmin liekki. Eki oli tulen mies. Ekin nuotio, rakovalkea, jätkänkynttilä, elävä tuli viestitti tulijalle kokijalle lämpöä ja tervetulontoivotusta. Tuli kertoi myös vahvuudesta, voimasta, elämänpalosta ja tekemisen innosta. Tämän hän toteutti myös luomassaan Tupaswillassa.

Kuusa oli kuihtunut ”kuolleeksi” kyläksi 50-60 -lukujen rakennemuutoksessa. Jo silloin 60-luvun puolessa välissä unelmoimme hänen kanssaan uudesta toiminnasta. Soitimme grammaria nuorisoseurantalolla tyhjässä salissa; tango ”Kylätie on hiljainen” soi, ja olimme unelmissamme – talo olisi käytössä ja tekemisen palo rinnassa. Eki oli uuden toiminnan herättäjä; iltamilla, näytelmillä ja tanhuryhmillä sekä kyläjuhlilla.

Nuorisoseuran puheenjohtajana Ekillä oli unelmana oman teatterin rakentaminen nuorisoseurantalon pihapiiriin, johon hän satsasi sekä omia henkisiä että taloudellisia voimavarojaan saaden talkooväkeä illasta toiseen innostumaan yhteen hiileen puhaltamisesta. Syntyi Kanavateatteri, jossa yleisö on saanut tutkia tunteitaan. Ja Eki lunastaa kahteen kertaan valtakunnallisten harrastajateatteritapahtumien Esko-voittajapatsaan seuralle. Herkkää näyttelijän kykyä hän toi esille myös television kautta Pirunpellon Asserina.

Ekillä oli kyky luoda tunnelmaa näytelmän ohjaajana. Hänellä oli kyky kosketella katsojan tunteita. Hänellä oli myös kyky havainnoida ihmisten kohtaamisissa, pienissä tapahtumissa huumoria, iloa, surua ja eri tunnetiloja. Ne hän sai siirrettyä näytelmiinsä, joista ne välittyivät sitten katsojiin. Hänellä oli näkemys näyttämön visualisoinnista ja siinä tapahtuvasta liikkeestä ja erityisesti suurten ryhmien liikkeistä. Tärkeää hänelle oli myös näyttämölle tulo ja sieltä poistuminen. Ne piti tapahtua käsikirjoituksen tilanteen mukaisesti tarkoituksella ja ripeästi kuten näyttämötilanteiden vaihdot.

Ekin lausahdukset: ”Nyt mennään röytäämällä” ja ”Niihän myö tehhäänkin, niihän myö tehhäänkin”, kaikuvat vieläkin korvissamme. Röytääminen tarkoitti näyttelijän syvää heittäytymistä rooliinsa. Ennen näytöstä Eki heilautti kätensä suureen liikkeeseen samalla pyörähtäen ja sanoi innostavasti: ”Niihän myö tehhäänkin, niihän myö tehhäänkin”. Eki oli herkkä taiteilija. Eki oli minulle lapsuuden ystävä, naapuri ja teatterin esikuvallinen työkaveri.

Seppo Korhonen

  • Kesäteatterin yhteydessä nuorisoseurantalolla on esityskauden ajan valokuvanäyttely ”Teatterimies Erkki Kauppinen”
  • 12.8.2018 järjestetään Erkki Kauppisen muistokonsertti Kanavateatterilla. Ohjelmassa musiikkia ja esiintyjiä mm. Erkin ohjaamista näytelmistä. Lipputulot lahjoitetaan Lastu ry;n kautta Keski-Suomen syöpälasten hyväksi. Liput 15 €.

#kanavateatteri
#taivaantulet
#taivaantuletverenperintö