Markkinoinnilla katsomot täyteen
Aivan varmasti jo Kanavateatterin katsomoa rakennettaessa tuli silloiselle markkinointihenkilölle tai -ryhmälle mieleen, että 500-paikkaisen katsomon täyttäminen on aivan totaalisesti toisenlainen ponnistus kuin ns. talon sisällä olevan pienen luukkunäyttämön katsojapaikkojen myynti. Onneksi Kanavateatterin toiminnassa oli alusta lähtien mukana monta yrittäjää, jotka jo oman yrityksensä markkinointia miettineenä tunsivat alan problematiikkaa ja mixejä ongelmien ratkaisemiseksi.
Alkuvuosina aina vuodenvaihteen jälkeen Kuusan Nuorisoseuran talolla järjestettiin postitustalkoita, joissa kuoritettiin mainoksia eläkeläisryhmille ja erilaisille järjestöille, postitettiin lehdistötiedotteita ja laitettiin kutsuja toimittajille. Myllylän Helena ja Keijo olivat koonneet osoitteiston. Tämän etukäteismainonnan lisäksi esityskaudella panostettiin lehtimainontaan sekä Keskisuomalaisessa että Laukaa-Konnevesi lehdessä. Markkinointia ja mainontaa tuki osaltaan Antero Karjalaisen suunnittelema Kanavateatterin logo, joka haluttiin lanseerata suuren kansan tietoisuuteen. Lisäksi kirjoitettiin puffeja tulevista näytelmistä ja lähetettiin niitäkin ahkerasti lehdistöosoitteiston kohteisiin – vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä näkyvin lehtikirjoitus on kuitenkin ollut Suomen Kuvalehdessä kesällä 1996 julkaistu Risto Lindstedtin kirjoittama artikkeli Koti-ikävää Jerusalemissa. Tämä kuusisivuinen, monivärinen reportaasi kertoi toimintansa alkutaipaleella olleen Kanavateatterin Kivenpyörittäjän kylä -näytelmän valmisteluista. Hieno juttu. Ierikan roolin esittänyt Loukoilan Pena vastasi näytelmän markkinoinnista ja kertoi tuossa lehtiartikkelissa ajaneensa kevään aikana seinämainoksia jakaessaan yli 700 km.
Ryhmäpostitukset toimivat muutaman vuoden, mutta samalla visioitiin jo toiminnan tehostamista. Vuonna 1999 Unto Monosen Satumaata mainostettiin solmimalla erilaisia mainossopimuksia, joihin liittyi vastavuoroisesti vapaalippuja. Vuonna 2001 menehtynyt Jussi Nummi eli Pertti Sarajärvi hääri silloin markkinamiehenä, ja vilkkaan luonteen omaavana miehenä hän saikin aikaan yhteistyösopimuksia 15 000 markan edestä. Mainoksilla katettiin osin myös käsiohjelmat, jotka ovat olleet Kanavateatterissa pääsääntöisesti ilmaisia tai sitten niistä on halutessa voinut suorittaa vapaaehtoisen maksun. Kiitos tästä kuuluu mainostajille.
Kanavateatterin jokaisesta esityksestä on alun pitäen haluttu rakentaa katsojille kokonaisuus, joka alkaa toimivasta liikenteen ohjauksesta ja päättyy samoin liikenteen ohjaukseen, kun näytös on ohi. Katsojat toivotetaan aina tervetulleeksi, ravintola- ja toilettipalvelut on organisoitu toimiviksi. Myyntipisteitä on riittävästi ja yleisöllä on tilaa nauttia väliajan antimista. Nuorisoseuran talolla on yleensä näytösten väliajalla voinut tutustua vuosittain vaihtuviin näyttelyihin. Tapahtumat näytelmän ympärillä tukevat siis nautittavan teatteriretken henkeä. Oppirahojakin on maksettu: kun alkuvuosina nuorisoseurantalon wc-tilat todettiin aivan liian pieniksi, parkkipaikoille jouduttiin hankkimaan näytöksien ajaksi siirrettäviä toiletteja. Kuumana kesäiltana vierailu tällaisessa pikkulassa ei ainakaan nostanut tunnelmaa, joten wc-tilojen laajennusta alettiin suunnitella heti, kun siihen oli olemassa taloudellisia edellytyksiä. Talon laajennus toteutettiin kahdessa osassa vuonna 2005 ja 2011. Tämä oli osa määrätietoista tuotteistamista. Jokaisen osa-alueen on palvelukokonaisuudessa toimittava.
Kun tuote on kunnossa, niin myyminenkin on mukavaa ja helppoa. Parhaimmillaan mainostajat ovat itse kysyneet, käsiohjelmamainoksien perään. Käsiohjelma esittelee toki näytelmän ja roolihenkilöt, mutta se on myös tärkeä julkaisu tuttaville ja ystäville, jotka näkevät siitä tulevat esitykset ja voivat suunnitella jo näytelmän nähneen suosituksesta omaa vierailuaan teatterille.
Alkuvuosina järjestettiin teatteriyleisölle suunnattu kysely, jossa mm. selvitettiin, mikä mainosväline on tehokkain, millä kyydillä teatteriin tullaan, mistä tullaan ja mitä ko. kesän näytelmästä pidettiin. Lisäksi tiedusteltiin toiveita tulevien näytelmien aiheiksi. Kaikki pienetkin tiedonmuruset on sitten käytetty hyväksi ja näin kohdistettu monena kesänä tiukalla budjetilla tehtyä mainontaa oikeisiin medioihin.
Teatterin tavoite on periaatteessa sama kuin vähittäiskaupalla, asiakkaan toivotaan tulevan toistekin. Näin ollen suhdetoiminta ja pyydetyt tarjoukset on hoidettava mallikkaasti. Tätä on toteutettu joustavalla hinnoittelulla aina tilanteen ja tilatun kokonaisuuden mukaan sekä järjestämällä ylimääräisiä näytöksiä varsinaisen näytöskauden ulkopuolella. Asiakkaat ovat olleet toimintamalliin kovin tyytyväisiä.
Jotta toiminta myös oman porukan kesken sujuisi mallikkaasti, on yhteishenkeä nostettu mm. painattamalla jokaiselle talkoolaiselle kesänäytelmän ja joskus talvinäytelmänkin mainospaita. Se näkyy myös yleisölle teatterilla ja siitä tunnistaa “talonväen”, jolta voi kysyä tarvittaessa neuvoja ja apua.
Muita konkreettisia mainosvälineitä ovat olleet:
- Kunnan vapaa-aikatoimen Laukaassa tapahtuu -mainosteline Suolahdentien varrella. Siihen on teetetty näytelmistä kertova mainos, josta selviää mm. näytöskauden pituus.
- Yhteistyötä on tehty paikallisen S-Marketin, K-kaupan ja Alemakasiinin kanssa. Kauppojen eteistiloista on saatu mainostilaa.
- Julisteita on jaettu Laukaan kauppoihin ja yrityksiin
- Paikallisten matkailualan yrittäjien, Varjolan tilan ja Peurungan, kanssa on rakenneltu erilaisia teatteripaketteja.
- Valtakunnallisten matkailualan yrittäjien kanssa on luotu yöpymis- ja teatteripaketteja.
- Näytelmiä on mainostettu olemalla mukana erilaisissa tapahtumissa enenen näytöskautta (messut ja näyttelyt).
- Näytelmistä on painettu pienet lompakkolehtisiä (flyereita), joissa on kerrottu näytelmän esitysajat ja lippujen hinnat.
- Sosiaalinen media on otettu Facebookin muodossa haltuun.
- Lehti- ja radiohaastattelut sekä puffit.
- Yhteistyö S-ryhmän kanssa.
Mainonnan kanssa on joskus myös takkuiltu. Joinain kesinä ei kaikessa kiireessä muistettu hakea tiepiiriltä lupaa tienvarsimainoksille. Koska Suolahdentiellä on kova liikenne ja mainoksista näin ollen hyötyä, mainokset päätettiin silti laittaa omille paikoilleen. Muutaman kerran tiepiiri myös poisti näitä mainoskylttejä luvattomina mainoksina. Tästä ei lannistuttu, vaan seuraavana kesänä haettiin luvat ajoissa ja homma oli sillä kunnossa.
Viime vuosina Arto “Aku” Lehtikangas on kunnostautunut käsiohjelmien ja monen muun painotuotteen mainosmyyjänä. Kun aktiivisella toimijalla riittää energiaa myös näyttämön puolelle, voidaan sanoa, että harrastus on vienyt miehen mennessään. Samalla tavalla harrastus on temmannut mukaansa Kanavateatterin nykyisen markkinointivastaavan Timo Piiparisen. Hänen käsialaansa ovat nykyiset nettisivut ja hän on oikea mies kertomaan seuraavassa Kanavateatterin markkinoinnin nykytilanteesta.
Kanavateatterin markkinointi
Kanavateatterin markkinointi on siinä mielessä palkitsevaa puuhaa, että puskaradio ja Kanavateatterin maine erinomaisena teatterina ovat tehneet jo valtaosan markkinointityöstä. Mutta ilman minkäänlaista itsensä esiin nostamista ei varmasti olisi saavutettu kesällä yli kymmentä tuhatta katsojaa tai talvella sellaista täyttöastetta, kuin nyt on saavutettu.
Markkinointiin alettiin kiinnittää entistä suurempaa huomiota oikeastaan samaan tahtiin kuin sähköiset markkinointikanavat alkoivat nostaa päätään. Tämä ei toki tarkoita sitä, että markkinointimme olisi suuntautunut nimenomaan sähköisiin kanaviin. Ei, vaikka monta sähköinsinööriä ydinporukassamme onkin. Kehitys on vaan sattunut olemaan samanaikaista.
Lähdimme Kanavateatterissa tavoittelemaan suurta yleisöä ympäri Suomen. Yhteistyössä pääasiassa Varjolan matkailutilan kanssa olemme lähestyneet ryhmiä ja organisaatioita yli murrerajojen. Samalla olemme pyrkineet luomaan Kuusan kylästä brändiä, jossa yhdistyvät monipuolinen vapaa-ajanvietto maustettuna teatteriesityksellä. Tämänkaltainen markkinointi jatkuu edelleen. Yhtenä artikkekelina mukaan on tullut jokavuotinen kaksivuotisesite, jossa esitellään tulevaa ohjelmistoamme. Esitettä muuten kannattaa kysyä esimerkiksi Kanavateatterin lipunmyynnistä.
Yhteistyö keskisuomalaisten eri teatteriharrastajien välillä on myös koko ajan tiivistynyt. Mainostamme toistemme ohjelmistoja – tästä on tullut jo tapa. Ja vaikka omasta tuotannosta ei olisikaan mainostettavaa, kysytään silti naapurilta mainosta, sillä se ei ole keltään pois, ja toimintamalli palvelee pitkässä juoksussa sekä teatteriväkeä että teatterissa kävijöitä.
Sähköinen markkinointi on luonnollisesti somea. Meistä voi tykätä Facebookissa. Kerromme sivuillamme lähinnä toiminnastamme, mainostamme tuotantoamme ja ilmoittelemme ajankohtaisista asioista. Ja totta kai meitä voi peukuttaa. Toinen sähköinen kanava on verkkosivut. Printtimedian puolella jaamme esitteiden lisäksi näytelmäkohtaisia flyereita, sekä pyrimme keräämään katseet oivallisesti sijoitettuihin julisteisiin.
Markkinointi on siis kehittynyt maltillisesti ja hyvin perinteisin menetelmin. Pariin kertaan olemme hahmotelleet paikallisten korkeakouluopiskelijoiden kanssa markkinointimme kehittämistä. On pohdittu markkinointikohteita, tehty markkina-analyysia, laadittu suunnitelmia, luotu markkinointimixejä ja niin edelleen. Projektit ovat tuottaneet hyviä ideoita ja menetelmiä käytäntöön asti.
Timo Piiparinen